Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Odottelin jo valmiina lähellä leirin uloskäyntiä muuta partiota. Pimentovarjo ei tulisi mukaan vaan partiota johtaisi Jääviilto ja hänen lisäkseen mukana olisi myös Jokimieli ja Haukkasiipi. Oppilaita tungettiin yhä enemmän mukaan partioitiin, sillä ulkonaliikkumiskiellon takia harjoitteleminen oli astetta haastavampaa, kun piti aina löytää harjoituksiin mukaan lähteviä sotureita. Eikä jokainen voinut vain tuosta noin vain lähteä, oli heillä omiakin velvollisuuksiaan hoidettavana. Rajapartiot olivat ihan mielekkäitä, ja onneksi olin juuri osallistumassa yhteen. Ei ainakaan tarvinnut nolota itseään saalistuksessa kolmen muun soturin edessä.
”Tuimatassu”, punaruskea kolli naukaisi, kun saapui luokseni. Hymähdin nyökkäyksen kera jonkunlaisen vastauksen Jääviillolle. Olin vielä pienempikokoisempi kuin soturi, mutta olinhan vasta oppilasikäinen. Meillä ei ikäerosta huolimatta ollut siltikään paljoa kokoeroa, vaikka Jääviilto yksiin isompiin kuolonklaanilaisiin kuuluikin. Jääviilto oli kuulopuheiden mukaan klaanin taitavimpia taistelijoita ja olisi varmasti ollut hyödyksi kuunnella kollin oppeja. Olin tietenkin enemmänkin kuin tyytyväinen mestariini Pimentovarjoon, mutta välillä minusta olisi ollut hyödyllistä kuunnella myös muita. Ja sillä ei ollut mitään tekemistä oman mestarini taitojen kanssa.
Seuraavaksi joukkoomme liittyi Haukkasiipi, josta en tiennyt paljon mitään. Sen tiesin, että hän oli klaanin tuoreimpia sotureita, mutta siinäpä kaikki sitten olikin. Mielestäni oli hyödyllistä tietää mahdollisimman paljon kuolonklaanilaisista, sillä se saattoi auttaa tulevaisuudessa. Sen takia olinkin pyrkinyt tutustumaan useampaan kissaan, vaikka ei se kovin mielekästä ollutkaan. Turhanpäiväinen seurusteleminen oli pitkästyttävää ja siinä tuhlasi vain aikaa. En ymmärtänyt niitä, joilta ryöpsähteli suustaan ties mitä, missä ja kuinka paljon. Haukkasiipi ei ainakaan ulkoisesti vaikuttanut sellaiselta. Hän nyökkäsi kerran tervehdykseksi, eikä alkanut tervehtimään jokaista erikseen. Haukkasiipi teki jonkunlaisen vaikutuksen, joten nyökkäsin kollille takaisin. Hän oli minua isompi, enkä tiennyt pääsisinkö toisen kanssa samoihin mittoihin, vaikka olinkin suurikokoisempi mitä monet soturitkaan olivat. Haukkasiipi omasi ruskean turkin sekä myrkynvihreät silmät. Hän ei istuutunut alas odottamaan viimeisintä jäsentä vaan seisoi tassuillaan. Minäkin nousin ylös, kun huomasin Jokimielen hölkkäävän kohti. Tummanruskea naaras väläytti veikeän hymyntapaisen ja siristi hieman silmiään.
”Mennään”, Jääviilto saneli ja lähti kohti uloskäyntiä. Vartijalle hän ilmoitti partiostamme ja mille rajalle olimme menossa. Leirin ulkopuolella kolli lähti johdattamaan meitä kohti Eloklaanin reviirin rajaa. En ollut käynyt rajalla pitkään aikaan. Muutenkin liikkumisen ollessa rajoitettua, leirin ulkopuolella todella tuli liikuttua vähemmän. Henkilökohtaisista harjoituksistani ei tullut enää mitään, sillä en saanut harjoitella leirin ulkopuolella yksin ja leirissä taas oli turhan ahdasta. Tietenkin Pimentovarjon harjoitukset riittivät minulle, mutta halusin kehittyä nopeammin ja enemmän, ja henkilökohtaiset harjoitukset olivat olleet avain siihen.
Jättäydyin partion hännille oppilaana, sillä vähiten halusin jonkun soturin vihat niskaani. Niinpä tyydyin vain siihen, että pysyin muiden vauhdissa, sillä he eivät paljoa odotelleet. En ollut mikään nopein juoksija, joten minulta vaati jonkun verran pysyä toisten perässä. Halusin kuitenkin osoittaa olevani kunnossa, joten kirin Haukkasiiven kiinni. Jätin väliimme tarpeeksi tilaa, jotten häiritsisi soturin rauhaa. Katsahdin toisen suuntaan hymähtäen.
”Mitä mieltä olet Eloklaanista?” töksäytin suustani ulos kysymyksen, joka kuului nykyään melko monen kuolonklaanilaisen suusta. Yleensä uuteen kissaan tutustuessa tämä oli juuri se kysymys, jota kysyttiin, vaikka Eloklaani olikin asettunut tänne jäädäkseen.
// Haukka? c:
// 468 sanaa
