Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Pesä oli saatu valmiiksi ajallaan, vaikka viimeiset korjailut taisivat jäädä Raparperitassun harteille. Olin itse pyrkinyt tekemään siitä tarpeeksi tilavan ahertamalla sen sisäpuolella, ja vastuu ulkopuolesta sekä seinämistä oli ollut lähes kokonaan kahdella muulla oppilaalla. Lintutassu taas oli ilmeisesti pahoittanut mielensä jostain aivan turhasta enkä ollut itse edes jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä kahden kissan välillä oli tapahtunut. Tiuskiminen tuli kyllä enemmän Lintutassun suunnalta, ja olin huomannut Raparperitassun vielä parannelleen seinämiä myöhemmin. En tiennyt halusiko naaras saada oman tassunjälkensä seinämissä esiin vai tarvitsivatko seinämät todella parantelua. En ollut pystynyt heti nukahtamaan, joten Lintutassun tuhinan lisäksi olin kuullut toisen oppilaan rapistelemassa keppien kanssa pesän ulkopuolella. Kulunut päivä tuntui jonkin verran tassuissa, sillä niitä painoi. Enemmänkin rasitus johtui kaikesta uudesta, ei niinkään fyysisestä puolesta. Pesänrakennus kun oli oikeastaan ainut laji, mihin olin vielä osallistunut.
Henkäysvarjo ja Varjokarva olivat saapuneet luoksemme sen jälkeen, kun joukkueemme mestarit olivat lähteneet kumpikin eri suuntiin. Toisen joukkueen mestareiden tehtävänä oli ilmeisesti arvioida pesämme. Varapäällikkö oli heti ilmoittanut ottavansa ensimmäisen vartiointi vuoron, ja keskimmäisen oppilaan vartioidessa Henkäysvarjo ja Varjokarva vaihtaisivat paikkoja. Tämä keskimmäinen oppilas satuin olemaan minä, sillä Raparperitassu ja Lintutassu olivat saaneet väitellyksi keskenään itselleen ensimmäisen sekä viimeisen vuoron. Minulla ei ollut ollut kiinnostusta alkaa sanomaan toisia vastaan, joten olin tyytynyt keskimmäiseen vuoroon. Toisaalta, ei siinä mitään valittamistakaan ollut.
Raparperitassu siirtyi pian yön tullessa vahtivuoroon Henkäysvarjon kanssa, jolloin itse yritin nukkua. Uni tulikin yllättävän nopeasti, vaikka Varjokarvan ja Lintutassun tuhina ja nukkuminen leirin ulkopuolella tuntui hieman oudolta. Uni oli kuitenkin katkonaista ja tuntui, että olisin ollut enemmän valveilla kuin untenmailla. En oikein tiennyt varmaksi, olisiko vuoroni siirtyä vartioon, mutta hereillä ollessani päätin vuoroni jo alkavan. Astelin ulos pesästä ja huomasinkin Henkäysvarjon sivummalla. Seuraavaksi kiinnitin katseeni mustaoranssiin oppilaaseen, joka nyökkäsi minulle tervehdyksellä. Aiemman pesänrakennuksen jälkeen, jossa emme olleet menestyneet, päätin luoda neutraalimpia välejä joukkuelaisiini. Selvästi huono yhteistyö oli nakertanut tulostamme, joten kaipa sitä oli pakko jotain sen eteen tehdä. Minulla oli suuri halu voittaa, joten yhteistyön tekeminen ei saanut olla sen esteenä. Siispä päätin nyökätä naarasoppilaalle takaisin. Astelin Raparperitassun vierelle istumaan, sillä käytännössä vaihdon aika ei tainnut olla vielä. Minua ei häirinnyt välillämme vallitseva hiljaisuus, sillä olin tottunut siihen. Kuitenkin ryhmähenkeä parantaakseni päätin toimia poikkeuksellisesti ja avata suuni.
”Rauhallista”, sain viimein murahdettua. Olisin voinut pyöräyttää itselleni silmiä, sillä kuulostin aivan sellaiselta kissalta, joka mieluummin puhui kuin teki. Annoin kuitenkin katseeni levätä taivaanrannassa. Yö oli hiljainen lukuun ottamatta joidenkin lintujen ääniä, jotka kantautuivat kauempaa korviin. Tuulikin tuiversi pienesti, mutta se ei aiheuttanut kovasti ääntä. Huomasin etäämmällä varapäällikön katseen kiertävän ja silmien olevan tarkkaavaisina ympäristöstä. Siirsin katseeni kollista Raparperitassuun.
”Millainen mestari Tuhkajuova on?” kysyin rauhallisesti, sillä en oikein tiennyt mitään oppilaan mestarista. Minua ei niinkään kiinnostanut keskustella mustaoranssin naaraan kanssa, mutta tämä oli hyvä hetki saada tietoja Tuhkajuovasta. Olisi varmasti suuri hyöty tietää kuolonklaanilaisista enemmän, joten miksen käyttäisi hetkeä hyödyllisen tiedon metsästämiseen. Vilkaisin Henkäysvarjon suuntaan kuin tarkastaen, oliko edes suotavaa puhua vartion aikaan. Viimeiseksi halusin vaikuttaa huonolta varapäällikön silmissä. Vaaleanharmaa kolli ei kuitenkaan reagoinut sen ihmeellisemmin, joten en uskonut tekeväni suurta rikettä. Henkäysvarjo vain liikautti korviaan, kunnes keskittyi taas paremmin ympäristöönsä. Niinpä palautin taas katseeni eteenpäin valmiina kuulemaan toisen oppilaan vastauksen.
// Rapsu?
// 510 sanaa (kp-boosti)
