Tuiskupentu
Kirjoittaja: Ampiainen
”Tietysti me teemme jekkuja katsoen loppujen lopuksi kumpi on parempi hiirenaivo! Eihän se muuten olisi mikään kilpailu! Mutta voimme toki tehdä ensimmäisen jekkun yhdessä ja autan sinua jos joudut kiipeliin”, naurahdan veljelleni. Kehräsin hymyillen ja johdatin veljeäni eteenpäin lähemmäs Rosmariinipentua, mielessäni oli jo hyvä jekku jonka voisimme tehdä yhdessä. Pysähdyin noin hännän mittan päähän Rosmariinitassusta ja miltei kaaduin kuonolleni maahan säröpennun törmättyä minuun. Yritin päästä nopeasti takaisin tasapainoon sillä en halunnut kaatua kuonolleni maahan! Se olisi noloa! En kuitenkaan päässyt takaisin tasapainoon ja loppujen lopuksi kaaduin kuonolleni murahtaen. Pudistelin nopeasti päätäni selvitääkseni ajatuskseni ja käännyin veljeeni päin silmissäni hilpeä pilke.
”Minä keksin hyvä jekkun, sinä menet hakemaan Rosmariinitassun tuonne”, osoitin noin parin hännän mittan päässä olevaa vesilätäkköä. ”Ja minä teen lopun” lisään vielä. Säröpentu katsahti vähän epäilevän näköisenä vesilätäkköä mutta ei alkanut kyselemään mitään vaan tassuti marisematta Rosmariinitassun luo. Tassutin lähemmäs vesilätäkköä ja jäin siihen odottamaan että säröpentu saisi Rosmariinitassun lätäkkölle. Katselin silmät viirussa kuinka säröpentu puheli Rosmariinitassun kanssa ja sai ilmiselvästi naaran mukaansa sillä kun veljeni tuli takaisin niin Rosmariinitassu seurasi tätä lätäkölle jonka luona olin. Kun Rosmariinitassu katsoi hämentyneen näköisenä lätäkköä niin minä läpsäisin hennosti Rosmariinitassun etutassuja niin että tämä kaatui kuonolleen lätäköön. Peräänyin hitusen verran kauemmas naarasta toivoen että jekku oli auttanut eikä saanut naarasta vihaiseksi. Käänsin katseeni nopeasti säröpentuun joka näytti vähän kauhistuneelta. pörhistelin karvojani kun tajusin että olin saattanut mennä vähän liian pitkälle. Rosmariinitassu nousi pystyyn ja näytti olevan todella vihainen.
*Hiirenpapanat! Nyt tulee varmasti kunnolla ongelmia minulle! En aijo edes yrittää päästä ongelmista ennen kuin saan säröpennun pois! Mutta siinä saattaa ehkä kestää Rosmariinitassun ollessa niin kauhean vihainen! Tai no mistä minä sen tiedän onko hän tosiaan niin vihainen… Mutta aijon silti olla varuillani ja yritän parhaani mukaan että me pääsisimme pois pälkähästä yhdessä ilman että Rosmariinitassu muistelisi pahalla tätä! Tai nooh… Yritetään tehdä niin* ajattelin mielessäni. Peräänyin silmät suurina kauemmas ja vetäisin nopeasti säröpennun niskanahasta kauemmas ja tassutin nopeasti veljeni eteen, silmissäni välähti pelokas pilke -ei itseni takia vaan veljeni Takia! Silotin karvojani ja mietin miksi olinkaan keksinyt niin surkean jekkun! joka tapauksessa voisimme seuraavaksi jekkutaa säröpennun kanssa muita kissoja kilpaa… jos siis säröpentu haluaisi vielä leikkiä tätä kanssani! Toivon että hän suostuisi… Koska tämä oli kivaa! Hän luultavasti suostuisi! Mutta en ole varma.
//Särppä? D:
