Tuiskutassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tuijotin tärisevänä karvapallona veljeni perään.. Nousin hitaasti seisomaan ja menin hitaasti kohti parantajien pesää. Räpytelin silmiäni järkyttyneenä ja kun pääsin sisään parantajien pesään kuulin hämmentyneen ulahduksen.
”Tuiskutassu, mitä sinulle on tapahtunut?!” parantajamme sumutuuli ulahti. Suljin silmäni tikasti kiinni, en kantelisi veljeni tekosista.. Vaikka hän ei itse meitä pentuetovereina pitäisikään.
”Ei mitään.. En halua puhua siitä”, tuhahdan silmät viirussa. Sumutuuli nyökkäsi ja lähti yrttivarastolle, tämä palasikin nopeasti yrttejä suussaan ja paikkaisi minut.
”Noin, tule huomenna uudestaan kaiken varalta”, sumutuuli maukui ja päästi minut ilmeisesti matkoihini. Laahustin sydän särkyneenä ulos pesästä ja tunkeuduin sisään oppilaiden pesään, huomasin harmikseni että särötassu oli siirtänyt maakualusiaan kauemmas omista maakualusista. Laahustin surullisena maakualusilleni ja käperyin siihen sydän syrjällään, nukahdin kuitenkin melko nopeasti.
Aukaisin silmäni nopeasti suuressa sakean pimeässä metsässä. Lähdin uteliaana eteenpäin sirristelen silmiäni. Minua pelotti aivan kamalasti. Vilkuilin aina välillä pelokkaana ympärilleni ja jatkoin matkaa. Yllätäen kuulin äänen joka sai karvani pystyyn.
”Minä tapan sinut vielä”, ääni sanoi, tunisitin sen nopeasti särötassun ääneksi. Yllätäen myös huomasin veljeni keltaiset silmät välähdyksenä sakeassa pimeydessä, silmien kadotua näin koko kissan ilman naamaa. Peräänyin köyristäen selkääni ja sähisten kummajaiselle. Työnsin kynteni esiin ja ajatelin
*Tuo ei ole veljeni..! Tuo.. Tuo.. Tuo on hirviö!*, ajattelin peloissani. Naamaton kissa nosti käpälänsä ilmaan ja työnsi kyntensä esiin, sivalsi nopeasti ja näin veripisaroiden ryöpyn.. Säpsähdin hereille ja tunsin jomotavaa kipua särötassun antamista haavoista. Nousin hitaasti seisomaan ja tassutin ulos pesästä, istuuduin noin parin hännänmittan päähän oppilaiden pesästä ja nostin katseeni ylös.
*ehkä jos jätän Tulisielun niin saan Särötassun takaisin? Tulisielu on kyllä tärkeä minulle.. Mutta.. Onko perhe todella tärkeämpi kuin ystävyys? On.. Minulle..* ajattelin sydän syrjällään. Nousin hitaasti seisomaan ja huokaisen. Etsiskelen katseellani tulisielua kunnes huomasin tämän lopulta leirin reunalla siirtelemässä tassujaan. Tunsin pienen syyllisyydentunteen, ei hän ansaitsisi menettää ystävävää.. Mutta minä tarvisin veljeäni! Tassutin hitaasti ja vaisuna naaraan luo.
”Ai hei Tuiskutassu! Hetkinen.. M-mitä sinulle on tapahtunut..?” naaras aloitti rennosti mutta lopeti ääni vapisten varmaan huolesta.
”Se ei kuulu sinulle.. Eikä kellekään mullekaan!” tuhahdan. Heilutelin häntäänii edes takasin levottomana.
”Mutta minulla on asiaa..”, mauun. Tulisielu kallistaa päätään hämillään.
”Mitä asiaa?” naaras uteli. Työnsin kynteni esiin ja raavin levottomana maata.
”Minä en halua olla enään ystäväsi.. Tai siis en voi olla enään ystäväsi.. Anteeksi..” mauun syyllinen ilme kasvoillani. Tulisielu säpsähti ja perääntyi pari askelta järkytyksestä.
”Mikset.. MIKSET!?” naaras ulahti. Vedin kynteni nopeasti sisään.
”En halua taikka voi kertoa..” mauun ja käännyin silmät sameina pois päin tulisielusta, vilkaisin nopeasti taaksepäin ja näin kuinka naaras tuijotti perääni mutta kääntyi sitten pois, hän juoksi soturien pesälle ja luikahti sisään.. Tunsin syylisyyden tunneta naarasta kohtaan.. Mutta nyt saattaisin saada Särötassun takasin? Käänsin katseeni miltei väkisin pois päin soturien pesästä ja tassutan sydän syrjällään oppilaiden pesään. Nyt en halunnut yhtään mitään muuta kuin nukkua.. Ehkä se auttaisi minua.. Rauhoittumaan ja unohtamaan minun ja tulisielun ystävyys joka oli tuhoutunut siksi koska tarvitsin veljeäni.. Toivottavasti särötassu antaisi anteeksi niin en olisi tehnyt sitä turhan tähden.
//joku?
