Tuiskutassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Olin nukkunut sammalvuoteellani parantajien pesässä rauhaisasti kunnes mestarini oli herättänyt minut. Nostin hitaasti siis pääni ja siirsin katseeni lätäkkölempeen silmät sirrillä. Ajatukseni olivat vähän sekaisin mutta kun Naaraan sanat kuultuani ajatukseni alkoivat asettua kohdilleen kunnes sain päähäni hehkuaskeleen arvion siitä milloin pääsisin pois.
”Hän taisi sanoa että pääsisin jo huomenna takasin koulutuksen pariin” mauun mieteliään kuuloisena. Lätäkkölempi nyökkäsi.
”Selvä, tulen huomenna hakemaan sinut” mestari maukui ja perääntyi ulos pesästä. Tuijotin tämän perään mutta loppujen lopuksi päädyin sitten vain käpertymään paremmin, yllättäen huomaan hehkuaskeleen ja päätään kysyä tältä olinko muistanut oikein.
”Hehkuaskel minulla on kysyttävää!” mauun ja tuijotan parantajaa tarkasti silmät viirussa; olisivatpa ne molemmat näkevät yhä. Hehkuaskel tassuti luokseni kysyvän näköisenä.
”Niin tuiskutassu?” parantaja maukui ja tuijotti minua läpitunkevasti keltaisilla silmillään.
”Mietin vain että muistinko oikein että pääsisin huomenna takasin koulutukseni jos pariin?” kysyn hymyillen. Hehkuaskel katseli minua hetken hämillään.
”Tottakai pääset” hehkuaskel naurahtaa. ”Mutta nyt lepää vielä tämä päivä täällä” hehkuaskel kehottaa ja kääntyy ympäri ja tassuttaa syvemmälle pesään. Minä kuitenkin käperyn mukavaan asentoon ja torkahdan nopeasti.
Herään kirkkaassa auringon paisteessa ja räpytelen silmiäni unenpöpperöisenä kunnes yhtäkkiä loikkaan pystyyn tajuttuani että tänään pääsen takasin koulutuksen pariin! Istuudun kuitenkin sivistyneesti sammalvuoteelle odottamaan lätäkkölempeä ja siinä odottaessa päädyin viimeinkin sukimaan turkkini joka on ollut jo jonkin aikaa sotkuinen. Turkki olikin nopeasti suittu ja aloin sitten venyttelä mutta kun lätäkkölempi tuli pesään minä oitis ryhdistäydyn ja hyppään mestarini eteen.
”Mennäänkö jo? Olen niin jäljessä! Haluan päästä harjoittelemaan jotta saan lainetassun ja särötassun kiinni!” mauun. En edes halunnut kuvitella sitä vaihtoehtoa jossa minut nimitettäisiin vasta lainetassun ja särötassun jälkeen soturiksi! Lätäkkölempi oli vain hiljaa ja nyökäytti. Lähdimme sitten pois parantajan pesästä ja leiristä. Tassutin kokoajan lätäkkölemmen vierellä kihisten innosta päästä harjoittelemaan! Olin harjoittelut lainetassun kanssa vain vähän aikaa sitten; mutta sinäpäivänä oli myös tapahtunut ne ikävät asiat kuten silmäni sokeutuminen! Tulisielun kuolema ei ollut ikävää! Hän ansaitsi sen. Sen jälkeen mitä oli tehnyt. Ajatukset pyörivät mielessäni kokomatkan kunnes lopulta kun pysähdyimme siirsin ajatukset sivuun.
”Mitä me siis harjoitellaan? Et kertonut vielä! Harjoittelaanko taas taistelua vai?” kysyn utelaasti häntääni edestakaisin heilautelen.
//lätäkkö? Btw sori ku kesti :’)
