Tuiskutassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Sisareni oli vain sihisyt minulle että minun pitäisi sitten napata varpunen itse, miksi hänen piti olla niin töykeä? Halusin vain auttaa! Katselin hetken lainetassun perään, sisko oli loikinut varmaan jonkun saaliseläimen perässä tiehensä. Henkäystähti lähti nopeasti oppilaansa perään. Työnnän kynteni esiin ja pyörähdän ympäri kohti pensasta jonka alla varpunen oli, jos lainetassu ei halunnut napata varpusta niin minä tekisin sen hänen puolestaan.. Asetaudun nopeasti vaanimisasentoon ja hiivin lähemmäs pensaan alusta mutta pysähdyn odotamaan että lintu tulee pois pensaan alta. Varpunen huomasi minut nopeasti ja ol jo lähdössä lentoon mutta minä loikasin viime hetkellä sen perään ja tapan sen ennenkuin se ehtii pakoon. Vein varpusen nopeasti muiden saamieni saaliden sekaan ja istuudun niiden viereen vähän niinkuin suojellakseni niitä. Yllätäen huomaan henkäystähden tassutavan takaisin lainetassu perässään takaisin aukiolle. Tuijottin silmät suurina lainetassu kantamaa jänistä, miten oli mahdollista että siskoni oli saanut jotain sellaista saaliksii? Hän oli varmasti loistava.. Tai siis ei hän muuten olisi voinut saada tuollaista saalista mitenkään kiinni! Tassutan sisareni luokse onnitellakseni tätä onnistuneesta napauksesta.
”Tuo on todella hyvä saalis!” kehrään ylpeänä siskostani.
”Noniin, lähdettään nyt takasin leiriin”, päälikkö maukuu. Käännyn nopeasti ympäri ja loikin takasin itse saamieni saaliseläinten luokse nostaen suuhuni oravan ja kottaraisen, sain ne juuri ja juuri kannetua. Lätäkkölempi kantaa siis varpuseni. Peräänyn nopeasti kauemmas ja odotan hetken että lätäkkölempi on ehtinyt napata varpusen suuhunsa. Sitten me kaikki lähdimme takaisin leiriä kohti. Sisään päästyämme kävin pudottamassa oravan ja kottaraisen tuoresaalis kasaan ja katselen edelleen ylpeänä lainetassusta kuinka sisko asetti jäniksensä tuoresaaliskasaan. Lätäkkölemmen laskettua varpuseni maahan hän ilmoitti että minulla olisi nyt loppupäivä vapaatta. Henkäystähti taas ilmoitti että lainetassulla olisi myös loppupävä vapaatta.
”Mitä haluaisit tehdä lainetassu?” kysyn hymyillen sisarelleni.
”En tiedä. Olisi hauskaa härnätä puoliverisiä, mutta tässä ei nyt satu olemaan ketään lähettyvillä yksikseen”, lainetassu vastasi. Säpsähin, en haluaisi härnätä puoliverisiä mutta jos sisko käskisi härnämään niin minä tekisin niin.. En halunnut menettää lainetassua särötassun lisäksi! Haistan yhtäkkiä ilmassa tulisielun hajun ja käännyn katsomaan taakseni ja näin tulisielun istuskelemassa noin parin hännänmittan päässä meistä.. Tämä tarkoitaisi varmasti sitä että lainetassu patistaa minua härnäämän entistä ystävääni..
”Siinä paha missä mainitaan.” lainetassu maukuu minulle ja saa miltei karvani nouseemaan pystyyn säikähdyksestä. Peräänyn pari askelta jotta pääsisin sisareni vierelle ja sitten sisareni tottakai huusi tulisielulle jotain ikävää. ”Hei kuraverinen! Joko ajattelit pettää klaanin ja tulla teloitetuksi tai karkotetuksi?!” lainetassu huusi naaraalle kuitenkaan likahtamatta hiirenmittakaan lähemmäs naarasta. Tulisielu ei hievahtuanutkaan siskoni sanojen takia.
”Niin kurja puoliverinen! Miksi et ole jo pettänyt klaania ja tullut teloiteuksi? Vai haudotko jotain kauheaa klaanillemme kuten henkäystähden murhaa?” ulahdan naaraalle vastentahtoen mutta en halunnut sisareni luulevan että pidän puoliverisistä.. Ainakaan enään. Tulisielu säpsähtää ja käänty meitä päin.
”Tuiskutassu? Kuinka sinä kehtaat! Olimme ystäviä! Kuinka sinä kehtaat!” tulisielu ärisi.
”Mitä? Ai ystäviä? No se oli minun suurin virheeni! Minun olisi heti pitänyt tajuta millaisia typeriä pettureita sinä ja muut puoliveriset olette! Jos minulta kysytään niin sinun ei olisi pitänyt koskaan edes syntyä! Toivottavasti henkäystähti teloittaa sinut kohta! Ansaitset tulla teloitetuksi! Ansaitset kuolla! Sinut pitäisi teloittaa ennenkuin ehdit tehdä mitään petolista! Niinkuin kaikki muutkin puoliveriset!” sähisen. Tulisielu säpsähti järkyttyneenä ja tämän silmät laajenivat. Naaras kuitenkin pudisteli päätään nousi seisomaan ja tassuti vihaisen näköisenä lähemmäs.
”Sinä senkin.. Petturi!” tulisielu sähisi ja sivalsi minua päin tassullaan kynnet esillä. Tunsin naaraan kynnet naamassani ja ulahdan säikähdyksestä ja kivusta hoiperellen pari askelta taaksepäin silmät järkytyksestä suurina. Räpyttelin silmiäni kunnes kyyristyin silmät pelosta sumeina. Suljin silmäni tiukasti kiinni. Kuulin lainetassun ja tulisielun vihaiset sanat ja ilmeisesti juuri aloitettun tappelun. Tärisin edelleen maassa ja tunsin kuinka veri valui naamallani. Tulisielu oli hullu! Minä halusin vain olla lainetassulle mieliksi.. Raotin varovaisesti oikeaa silmääni nähdäkseni aikoivatko naaraat tappaa toisensa, olin pelkkä mitätön typerys.. sisareni kaltainen kissa ei saisi tulla kuollemaan minun takiani! Kuitenkaan en nähnyt mitään.. Mitä oli tapahtunut? En kirjaimellisesti nähnyt mitään.. Räväytin nopeasti toisenkin silmäni auki ja päästin pienen ukutuksen.
”So-sokeuttiko tulisielu toisen silmäni.. E-en näe sillä mitään!” uikutan pelokkaana. Näin edessäni kaksi hahmoa mutta en tunnistanut kahta tappelijaa enkä myöskään kissoja jotka tulivat juuri kaksikkon väliin.. Yritin selventää kuvaa mutta en kyennyt tuntemaan kahta kissaa. Olin varma että tulisielu ja Lainetassu olivat ne kaksi tappelijaa. Tärisin maassa silmät sameina. Tai no.. Enhän minä sillä toisella nähnyt mitään.. En nyt enkä ehkä enää koskaan.. Tulisielu oli ilmeisesti sokeuttanut toisen silmäni.. Oli se sitten tahallaan tai ei niin silti.. Hän teki sen.. Työnnän kyntteni esiin ja katson lumista maata silmät tyhjinä tärinä loppui työnnetyäni kyntteni syvälle lumeen. Tulisielu saisi maksaa.. Varsinkin jos sattutaisi sisartani. Pääni alkoi yllätäen tuntua raskaalta ja pimeys tai mikälie olikaan yritti vallatta mieltäni. Pääni valahti nopeasti maahan sillä en aikonut käyttää voimiani sen pystyssä pitämiseen vaan halusin käyttää sitä pimeyttä vastaan taisteluun.. Mutta epäonnistuin ja se kävikin nöyryyttävän nopeasti. Sen ansiosta pimeys otti vallan ja minä jouduin vain nöyrtymmään sille.
Heräsin yllätäen jossakin metsässä, oliko tämä pimeyden metsä? Olinko minä kuollut!? Peräänyin pari askelta taaksepäin ja törmään sitten yllätäen puuhun. Säikähdän silti sillä siinä ei ollut äsken ollut puutta. Lähdin nopeasti pakokauhuiseen juoksuun ulisten ja aina kun katsoin ympärilleni ja taakseni pari kertaa huomaan kuinka puut ovat lähempänä kuin ne olivat aiemmin olleet, ja myös puut tuntuivat lähestyvän minua joka hetki. Jos elämä pimeyden metsässä oli tälläistä.. Niin miksi kukaan ei ollut kertonut? Juoksen nopeasti eteenpäin kunnes yllätyksekseni alan tunistaa paikkoja, ne olivat kuolonklaanin reevirillä olevia paikkoja. Kuitenkin puiden nopea lähestyminen esti minua pysähtymättä hämmästelemään, miksi pimeyden metsässä olisi kuolonklaanin metsää ja aluitta? Lopulta yllätyksekseni käpälieni alla ei ollut enään mitään vaan putosin jonkin matkaa alaspäin kunnes molskahdin veteen, jos tarkkoja oltiin niin hehkulampeen. Lähestyvät Puut eivät enään olleet suurin ongelmani, en osannut uida joten mitä muuta siinä voisi tapahtua kuin että hukuisin? Vaikka mitä! Aukaisin näet silmäni pieniksi viiruiksi ja tajuan ensinnäkin että minä olin yhä elossa ja sen että lainetassu kököti vieressälläni ja huomasi nopeasti että heräsin. Räpyttelin hetken silmiäni ja muistan sitten jotain kamalaa; tulisieluhan oli sokeuttanut toisen silmäni! Entä.. Missä hän itse oli? Tai no miksi ihmeessä hän olisi täällä? Mutta silti halusin tietää missä hän oli.. Ja halusin kostaa toisen silmäni näkökyvyn menetyksen..! Käännyin jotenkuten sisartani kohti.
”Mitä on tapahtunut kun.. No.. En tavallaan ole ollut mukana tapahtumissa? Entä onko tulisielu saanut rangaistuksensa? Mikä se on?” mouun uteliaana mutta käheällä äänellä. Ääneni oli ilmeisesti vähän mennyt.
//lainuli?
KP-boosti käytössä
