Tulisielu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tuijotan röyhkeää naarasta silmät viirussa. Tuo oli ollut viimenen pisara! Näin jo mielessäni kuinka Työnnän kynteni esiin silmät leimuten ja Hyökkäsin naaraan kimppuun silmät pelkkinä viiruina, Napasin naarasta kurkusta lujalla ooteella mutta en niin että olisin päässyt nahan läpi ja heiluttelin naarasta edes takaisin kunnes heitin tämän lumipenkaan, hyökkäsin taas tämän kimppuun silmät leimuten ja raavin naaraan vatsaan syviä haavoja ja tunsin naaraan omat kynnet kyljissäni mutta en välittänyt napasin vain kiinni oppilaan hännästä ja viskasin tämän hännänmittan päähän toiseen lumipenkaan.. Mutta olin kuitenkin tarpeeksi järkevä että en tekisi niin hiirenaivoista temppua. Työntelin kynsiäni sisään ja ulos silmät leimuten.
”Ole iloinen että annan sinun nyt olla.. Mutta jos vielä kerrankin puhut pahaa minun kumppanistani ja minun perheestäni niin tiedät mitä sinulle tapahtuu..”, sihahdan ja lähden pois naaraan luota.
Puolikuuta myöhemmin lainetassun ja minun käymästä riidasta joka olisi saattanut koitua oppilaan kohtaloksi jos en olisi hillinyt itseäni. Kipitin eteenpäin ja huomaan syöksyaskelleen. Loikin innokkaana ystäväni luo.
”Hei syöksyaskel-” kehrään mutta kolli keskeyttää minut äristen.
”Hiljaa puoliverinen hiirenmieli! En ymmärrä kuinka saatoin olla ystäväsi.. Puoliverisen ystävä? Se on kauheaa.. En anna Kamomillapyörteen olla kanssasi.. Enään.. Enään koskaan! Sinä.. Sinä et ansaitse olla hänen kanssaan..! Mene kotikisu kamujesi luo! Tai muiden puoliveristen karvaläjien luo!” kolli sähisi. Miksi hänkin oli oli nyt minua vastaan?
”En kaveeraa kotikisujen kanssa!” ärisen. ”Sinä et ansaitse olla ystäväni! Et koskaan ansainnut!” ulisen vihaisena ja lähden nyyhkyttäen pois.. Kamomillapyörre ja hiljaisuusvarjo olivat ainoat ystäväni nyt.. Miksi niin moni peti minut?
//ei tarvi seuraa 🙂
