Tulisielu
Kirjoittaja: Ampiainen
”Noh, mitäs me nyt tekisimme, vai olisiko vain aika mennä nukkumaan?” kollioppilas vierelläni kysyi.
”No ehkä olisi aika? No nähdään aamulla? Sopiiko.. tavataan vain pikaisesti jos sinun täytyy mennä mestarisi kanssa jonnekin”, naukaisin.
”Ehkäpä mutta minä halusin kylläkin enemmin mennä tutkimaan reviiriä! Joten vain pikainen tapaaminen”, hiljaisuustassu naukaisi. Nyökkäsin hymyillen ja nousin seisomaan, Jäin hetkeksi siihen seisomaan kunnes näin kollin hännän pään katoavan oppilaiden pesään. Käännyin ja katsahdin hymyillen iloisena ja tyytyväisenä kohti soturien pesää. Katsahdin vielä nopeasti taakseni ja näin kuinka kaksi naaras oppilasta pujahtivat sisään oppilaiden pesään.
*Kiinnostaisi nähdä mitä tapahtuu… Kun Hiljaisuustassu nyt kohtaa kamomillatassun… No he ovat molemmat varmaan niin unisia että eivät nukkahtavat ennen ainakaan… Eivät varmaan edes huomaa toisiaan*, ajattelin mielessäni. Käännyin taas takaisin soturienpesää päin, tassutin sisään pesään ja asetuin hetkeksi istuskelemaan ja suukimaan turkkiani sammalpedillä. Lopulta kuitenkin käperyin sammaliin nukahdin nopeasti.
Aikaisin silmäni aikaisin aamulla kuullessani ulkoa innokaan hihkaisun joka taisi kuulua hiljaisuustassulle.
”No ehkä voisin käydä nopeasti hänen luonaan onhan tämä sentään hänen ensimmäinen kertansa kun hän pääse Ulos leiristä.
Kun työnsin pääni ulos pesästä niin huomasin että hiljaisuustassu oli jo katoamassa leirin sisäänkäynti tunnelista ulos.
”Onnea Hiljaisuustassu!” Huikkasin nopeasti hymyillen kollille. Vilkuilin ympärilleni ja huomasin erään kollin joka istui ujon näköinen ilme kasvoillaan odottamassa että kuulisi meneekö johonkin partioon.
*Voisin varmaan tutustua tattihallaan, hänestähä Voi tulla ystäväni vaikkakin olemme melko erilaiset*, ajattelin mielessäni hymyilen. Mutta juuri kun olin menossa kollin luo kuulin että hänet oli vallitu menemään erääseen rajapartioon. Olin jo kääntymässä poispäin mutta juuri sillä hetkellä kuulin että minut oli passitettu samaan partioon kollin ja joidenkin muiden kanssa.. en ollut kiinnittänyt huomiota muihin jotka oli ilmoitettu partioon.
Parisen kuuta myöhemmin siitä kun olin ollut tattihallan kanssa samassa partiossa. olin tassutamassa ystäväni hiljaisuustassua kohti hymyillen iloisena, vaikka ajatukseni olivat aivan toisaalla.
”Hei hiljaisuustassu!” Huudahdin kollille joka oli juttelemassa neilikkasydämmelle.
”Haluatko jutella kanssani? Ja vaikka syödä jotain?” Kysäisin. Kolli nyökäyti päätään ja kääntyi hyvästelääkseen ystävänsä neilikkasydämen.
*Haluan kertoa hänelle jotain vaikka haluaisin kertoa siitä ennemmin tattihallalle… Mutta en uskalla!* Syvennyin ajatuksiini.
*Mutta minä halusin tietää tunteeko hän samaa kuin minä hänestä? En kyllä ymmärrä mitä näen hänessä… Olemme aivan erilaiset mutta hän tuntuu erilaiselta… Enemmän kuin ystävältä… Vaikka hän onkin puhdasverinen niin tunnen että olemme samanlaisia… Edistyneitä… Hän luonteensa vuoksi mutta minä… Syntyperäni vuoksi… Vaikka ei hän varmasti ole yksinäinen tai eristäytynyt mutta hän tuntuu silti samanlaiselta..* ajattelin yhä vain enemmän syventynenää ajatuksiini.
”Tulisielu? Onko jokin hätänä..?” Hiljaisuustassu hämmästeli.
”E-ei.. tuota… Olin vain ajatuksissani”, pahoittelin.
”Ei se mitään!” Hiljaisuustassu huudahti.
*Nimesi ei kyllä sovi luonteseesi*, ajattelin huvitunenaa.
”Minulla olisi asiaa”, naukaisin.
”Mitä asiaa? Ja eikö voitaisi syödä samalla kun kerrot? on hirveä nälkä!” Hiljaisuustassu kysyi.
”Sopii”, naukaisin hymyillen. Nousin seisomaan ja kehottin hiljaisuustassua odottaamaan tässä ja Kolli nyökkäsi ja jäi odottamaan. Tassutin kohti tuoresaalis kasaa ja aloin kaivelemaan sieltä jotain hyvää mitä voisin jakaa hiljaisuustassun kanssa ja otinkin sieltä lopulta melko laihan oravan mutta olin ainakin tyytyväinen siihen että se oli riittävän iso molemmille. Käännähdin ja tassutin kohti hiljaisuustassua pudotaen oravan kollin eteen. Katselin kuinka kolli ahmi oravaa.
”Ja niin, halusin kertoa sinulle että… Tuota noin… Olen…”, takeltelin enkä saanut sanaa suustani.
”Niin? Sano pois vain! Ei kukaan kuulee jos sitä pelkäät”, hiljaisuustassu rohkaisi.
”No… Kiitos… Olen siis ihastunut tattihallaan mutta en uskalla sanoa sitä hänelle… Pelkään että hän ei pidä minusta!” Vinkaisin ja heittin oitis häntäni suuni eteen.
*Apua oliko tämä väärin… Toivon todella että tattihalla ei kuullut tai tule kuulemaan.. haluan näet kertoa sen hänelle itse jos niin päätän*, ajattelin mielessäni.
”Sehän on mahtavaa! Kerro hänelle!” Hiljaisuustassu hihkaisi.
”Tuota… En minä taida…uskaltaa…”, naukaisin takellelen ja aloin ahmia oravaa jotta en voisi vastata.
”No kyllä sinä vielä joskus uskallat”, hiljaisuustassu rohkaisi hymyillen.
”Ehkä jossain kohtaa”, naukaisin. Nousin ylös ja jätin kollin yksin.
”Hei, tulisielu! Sinun pitää mennä tattihallan, minun ja sekä oppilaani Syöksytassun kanssa metsälle”, tummasielu naukaisi.
*Miksi juuri tattihallan kanssa?* Ajattelin harmistuneena. *No ei minua tarvitse olla hänen kanssaan partiossa tekemisissä voin ihan hyvin jutella vaikka Syöksytassun kanssa*, lisäsin mielessäni. Lähdin seuraamaan kollia kohti muita metsälle lähtevien luokse. Asetuin Syöksytassun vierelle ja käännyin kollia kohden.
”Hei, Syöksytassu! Miten on koulutuksesi mennyt? Milloin sinusta nimitetään soturi?” Kyselin leikkillään oppilaltaa.
”Hyvin on mennyt! Mutta tummasielu ei ole kertonut minulle milloin saan soturinimeni… Mutta odotan sitä innolla! Kunpa minut ja kamomillatassu nimitetäisiin samaan aikaan! Tai edes melko samaan aikaan!” Kolli Maukui. ”Olen itse asiassa ihastunut häneen…” Syöksytassu kuiskasi hiljaisella äänellä.
”Ooh! En olisi uskonut että kertoisit tälläistä kellekään!” Tulisielu haukkoi henkeä ihastuneena. Syöksytassu siirteli vain hetken käpäliään nolostunenaa.
”Joko olette valmiit juoruilusa? Eikös meidän pitäisi saalista eikä juoruilla”, tummasielu huomauti tiukasti. Siirtelin tassujani nolostunenaa ja nyökkäsin pienesti nolona.
”No, joka tapauksessa minusta olisi hyvä jos hajaantuisimme kahteen jota saame enemmän riistaa ja voisin opettaa Syöksytassulle Jotakin hyödyllistä saalistuksesta, menkää nyt ja saalistakaa!” Tummasielu naukaisi.
*Vai että haluat opettaa Syöksytassulle Jotakin saalistuksesta? Hänhän osaa saalista hyvin! Teit sen varmaan vain jota minä en juoruaisi Syöksytassun kanssa… Ja millä tuurilla minun täytyy mennä juuri tattihallan kanssa!* ajattelin mielessäni kipakkasti.
”No mennäänkö..?” Kysyin hitusen ujostelen. Tattihalla nyökkäsi pienesti. Nostin kuononi ylös haistelen ilmaa ristaan varalta ja huomasinkin Kaksi tuoksua ja päätin lähteä seuraamaan jänistä sillä se oli hiljaisuustassun lempiristaa. Laskeuduin matalaksi vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään jänistä kohti hymyillen. Juuri kun jänis oli huomannut minut niin hyppäsin nopeasti sen kimppuun ja purin siltä niskat nurin. kun se lopetti rimpuilun niin nostin sen ylös. Ja lähdin tassutamaan tattihallan luo.
”Hei, tattihalla saitko sinä Mitään?” Kysyin pudotaen jäniksen.
”Kyllä minä sain oravan ja näin kuinka sait tuon oravan, Se on todella hyvä saalis”, kolli vastasi.
*Hän siis oli tarkkailut minua koko ajan aivan kuten kaikkia muitakin puoliverisia kohdellaan… oppilaina jotka eivät voi olla ilman mestariiaan leirissä?” Ajattelin mielessäni. Kolli heilautti häntäänsä seuraamisen merkiksi. Nyökkäsin kollille ja noukin jäniksen taas suuhuni. Kun olimme siinä missä olimme luvanneet tavata.
*Vau! Syöksytassu on saanut jättimäisen oravan!* Ajattelin. Katsahdin tummasielun saalista: Pulskaa hiirtä.
”Lähdetään takaisin leiriin”, kolli naukaisi. Lähdimme nopeasti leiriin.
”Hei, Syöksytassu tuo orava on mahtava saalis”, mumisin jäniksen karvojen seasta. Kolli vain nyökkäsi ja tassuti kauemmas minusta. Häntäni valahti harmista ja loppu matkan takaisin leiriin tassutinkin Hiljaa ja yksin. Lopulta kun olimme perillä leirissä niin huomasin Hiljaisuustassun joka oli kamomillatassun kanssa, tassutin kohti kaksikkoa hymyillen.
”Hei, haluaisitteko syödä tämän minun napaamani jäniksen?” Kysäisin hymyillen.
”Joo mutta meidän pitäisi kohta mennä yhteisiin taisteluharjoituksiin”, hiljaisuustassu hihkaisi. Nyökkäsin ylpeähkö ilme kasvoillani ja lähdin pois jättäen heidät kahden. Yhtäkkiä melkein törmäsin tattihallaan joka istui maassa ujon näköisenä.
”Hei, tuota noin… Tattihalla… haluaisitko syödä kanssani?” Kysyin ujostelen. Kolli katsahti Minua ja nyökkäsi hymyillen ujosti. Nyökkäsin tälle takaisin ja lähdin tuoresaliskasalle hakemaan tuoresaalista ja löysinkin sieltä pulskan oravan. Nostin sen ylös ja tunnistin sen oitis Syöksytassun napaamaksi oravaksi. Noukin sen ylös ja tassutin takaisin tattihallan luo.
”Syö sinä ensin” , kehottin. Tattihalla nyökkäsi ja alkoi syödä oravaa. Katselin hetkisen kuinka kolli söi kunnes vilkaisin taakseni ja näin ylätyksekseni kamomillatassu ja hiljaisuustassu tassutivat rintarinnan sisäänkäynti tunnelia kohti mestariensa perässä.
*Äläs Nyt kyllä minä sen tiesin että heillä on yhteiset taisteluharjoitukset… Mutta entäs Syöksytassu? Kamomillatassu joutuu jonnain päivänä suuren valinnan
ääreen.. mutta en ajattele sitä nyt”, ajattelin. Katsahdin taas kerran tattihallaan joka työnsi loppun oravasta minulle. Asetuin mukavasti syömään oravan tähteitä kehräten. Kun olin syönyt oravan loppuun niin nousin seisomaan ja lähdin tassutamaan tattihalla vierelläni soturien pesälle lepäämään. asetuin omille maakualusilleni ja nukahdin ajatellen tattihallaa.
Herään sumuisesta metsästä ja kuulleen edestä päin ääniä ja lähdin hiipimään eteenpäin uteliaana ja huolestuneena. Yhtäkkiä osuin aukiolle minkä keskellä makasi kamotavan tuttu kissa.
”Tattihalla!” Huudahdin tyrmistyneenä ja juoksin kollin luo sydän kurkussa. Sydämeni tuntui musertavuvan surusta huomatesani kollin olevan kuollut, Jähmettyin kauhusta.
”Kun minä en saanut emoasi et sinä saa häntä”, kolli kissa takanani murahti. Käänähdin ja näin edessäni kollin aivan sen näköisenä kuin olin aina ajatellut. Kolli katsoi minua murhaavasti.
”En minä sitä päättänyt! En minä voinut sille mitään!” Sähisin isälleni ja hyökkäsin tämän kimppuun raivoisani ja kostaakaseni kollille mitä tämä oli tehnyt tattihallalle.
Pureuduin kollin kurkuun ja repäisin sen auki pulpuavaksi haakavaksi.
”Miksi sinun piti valita juuri hänen kaltaisensa murhaaja kumpaniksi emo…?” Kuiskasin katsoessani kuinka kollin silmistä katsoi viimeinenkin elonliekki. Käänsin selkäni kollille ja lähdin tattihallan luo ja painauduin kollin kylmään turkkin itkukurkkussa.
”Miksi…? Miksi sinun piti kuola..?” Kuiskasin sydän syrjällään.
Yhtäkkiä räväyttin silmäni auki ja näin olevani soturien pesässä ja näin tattihallan olevan Täysissä voimissa vierelläni. En tohtinut herättää tätä mutta huomasin että oli jo aamu ja minua saatettaisiin kaivata johonkin partioon. Kun saavuin ulos niin kuulin oitis että minut oli passitettu rajapartioon.
”Hei, tulisielu sinun pitää tulla minun ja malvaruusun sekä myrskymahdin kanssa rajapartioon”, loiskevarjo -latvaruusun kumppani- maukui. Nyökkäsin kollille ja tassutin tämän perässä kohti sisäänpääsy tunnelia. Lähdimme ulos leiristä ja tassutimme nyt kohti eloklaanin rajaa.
*En ymmärrä miksi asetamme rajoja jos eloklaani on valassamme? Ehkä siksi että saataisiin kiinni eloklaanin kissat jotka ovat käyneet vahingossa meidän rajamme tällä puolen..?* Mietin. yhtäkkiä tunsin kuinka joku töytäisi minua.
”Mitä?!” Sähähdin myrskymahdille joka oli töytöisyt minua.
”Anteeksi mutta halusin vain jutella kanssasi”, myrskymahti murahti.
”No jutellaan? Ei tässä okein muutakaan tekemistä ole”, mauuin.
//Myrsky?
KP-boosti käytössä
