Turhatassu
Kirjoittaja: Onz
Tylsistyneenä norkoilin oppilaidenpesän edustalla, odotellen väsymystä. Oloni oli kuitenkin yhä virkeä ja aurinko oli laskemaisillaan. Ajatukseni pyöri viimeisten tapahtumien ympärillä. Kuka olisi uskonut, Karhumyrsky? Tappaja. Naurettava ajatus ja kukaan ei aiemmin ollut keksinyt syyllistä. Olisin itse varmasti löytänyt syyllisen heti. Ajattelin tohkeissani ja kehräsin ylpeästi ajatukselle siitä kuinka kaikki kehuisivat minua ja kuinka löysin syyllisen aivan itse. Kuitenkin joku hiirenaivo päätti herättää minut minun haaveistani puhumalla minulle. Katsahdin tätä paikalle saapunutta naarasta kylmästi. Hänen nimensä taisi olla Sulkatassu, tai nykyisin Sulkavirta. Olin kuullut hänen nimensä pari kertaa ohi mennen. Seuraavaksi tämä harmaanruskea kissa kysyi mielipidettäni oppilaana olosta. Katsahdin maata ja upotin kynteni siihen ikään kuin peitelläkseni turhautumistani.
”Kiitos kysymystä, ihan hauskaahan se on!” Vedin kasvoilleni tekohymyn ja naurahdin kiusaantuneesti.
”Ja anteeksi äskeinen epäkohteliaisuuteni se Karhumyrsky juttu vaan, on niin kauhea”, vedin kasvoilleni järkyttyneen ilmeen ja ääneni vapisi. Pääni sisällä tunsin pelkkää halveksuntaa. Miten he eivät tehneet mitään aikaisemmin? Olisin itse tehnyt kaiken paljon paremmin.
”Sekä mainittakoot, onneksi olkoon soturuudesta Sulkavirta, te olette sankari”, Pidättelin halua vääntää kuvottunut katse naamalleni. Sankari? Niinpä niin, olenpas minä imartelevalla tuulella. Nousin kepeästi istumaan ja silmäilin Sulkavirtaa. Hän näytti hennolta, mutta toisaalta hyvä minun oli puhua. Olin hyvin kevytrakenteinen itsekkin. Toisaalta pitkät jalkani toivat minulle korkeutta.
”No miltä tuntuu olla soturi?” Kysyin lempeästi kaivaen tassullani levottomasti maata. Ehkä voisin hyötyä Sulkavirrasta hän vaikutti helpolta yksilöltä manipuloida. Saa nähdä. Ensin minun olisi saada hänet luottamaan minuun.
//227 sanaa
//Sulka? 😀
