Tyrskytassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pehmokisu! Mikä loukkaus! Ei kai tuo tosissaan verrannut minua pulleaposkiseen kotikissaan, joka kipitti kiltisti kaksijalkansa luokse sen kutsuessa? Kätkin kiukkuni säteilevällä hymyllä. Minä kyllä pehmokisut näyttäisin.
Tänään meillä oli siis luvassa tiimitaistelua. Hurraa. Minä ja tämä kivikasvoinen kolli, jonka korvat olivat varmaankin vielä täynnä pentukarvaa, vastaan kaksi täysikasvuista, kokenutta soturia. Mikä voisi siis mennä pieleen?
Kieltämättä kaipasin pientä adrenaliinisysäystä. Kiltin ja ystävällisen esittäminen oli yllättävän puuduttavaa touhua pitemmän päälle. Halusin iskeä kynteni johonkin. Paitsi että tämä oli leikkitaistelu, eikä meillä oletettavasti saanut olla kynnet esillä – ihan niin kuin Eloklaanissakaan ei saanut.
Kuuntelin puolella korvalla Kylmäliekkiä, joka ilmeisesti kertoi tarkempia ohjeita. Olin unohtunut mittailemaan tulevia vastustajiamme. Vaikka nämä kaksi olivat melko suurikokoisia kolleja, eivät he olleet silti lähellekään yhtä isoja kuin se koira, johon olimme Hentotassun ja muun poppoon ka ssa törmänneet matkalla Kuolonklaaniin. Rohkenisin jopa olettaa, että minulla oli enemmän taistelukokemusta kuin kellään tästä porukasta.
”Minä otan Tuimakatseen, ota sinä Kylmäliekki”, sanoin napakasti Järkäletassulle, joka ei vaikuttanut olevan järin mielissään määräilystäni. Hän ei kuitenkaan ehtinyt väittää vastaan, kun mestarit jo huusivat harjoitukset alkaneiksi.
Syöksyin Järkäletassun ohi tämän mestaria kohti, joka osasi odottaa hyökkäystäni. Hän teki nopean väistöliikkeen ja huitaisi minua kohti valtaisalla käpälällään. Ehdin kierähtää sivuun, ennen kuin isku osui. Satuin kuitenkin osumaan juuri Järkäletassun reitille, joka tallasi minua vahingossa hännälle ja kaatui myös lumeen rähmälleen. Puskin hänet pois päältäni ja kiepahdin vikkelästi takaisin tassuilleni mustanharmaan kollin alta.
”Olisit varovaisempi!” sihahdin tälle, täysin unohtaneena kiltin erakon roolini. Järkäletassu mulkaisi minua kiukkuisesti.
”Itse kierähdit tielleni!”
Silmäilimme toisiamme vihaisesti jännitteen rätistessä välillämme sähkön lailla. Lopulta annoin periksi ja ojensin tassuni tuolle auttaakseni hänet ylös. Jos aioin osoittaa olevani hyvä lisä Kuolonklaanille, minun olisi pystyttävä vakuuttamaan muut yhteistyökyvyistäni.
”Olet oikeassa. Minä se pyörähdin tiellesi ja kaadoin sinut”, murahdin hieman nyrpeästi ja välttelin katsomasta oppilasta silmiin. ”Keksitään tällä kertaa parempi suunnitelma. Yhdessä.”
//Järkäle?
//298 sanaa
