Tyrskytassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vastasin Keijukaisen – tai siis Hentotassun – hymyyn vähintäänkin yhtä aurinkoisesti. ”Punatähti ylitti itsensä keksiessään nämä nimet hienot, uniikit meille”, totesin heilauttaen häntääni ilmassa juhlavasti. ”Olemme hänelle paljon velkaa.”
Sama hymy kasvoillaan Hentotassu – vai olisiko minun sittenkin pitänyt käyttää Keijukaista? Äh, mitä suotta, tämä uusi nimi sopi hänelle kuin nenä päähän – nyökkäsi. ”Niin, olet oikeassa, kultaseni.” Vaikka kaikki muu naaraan olemuksessa viestitti ystävällisyydestä, tämän silmien takana välähti uhkaava varjo, joka miltei sai vereni hyytymään.
”Tyrskytassu”, Kylmäliekin ääni keskeytti herkän hetkemme. Käännyimme molemmat häntä kohti, vaikka soturin asia selvästi kosketti vain minua. ”Oletko valmis lähtemään harjoituksiin?”
Korjasin vähän ryhtiäni ja vedin kasvoilleni hurmaavan hymyn. ”Tietenkin. Nyt kun olen virallisesti Kuolonklaanin oppilas, mikään ei voi estää minua harjoittelemasta entistä kovemmin tullakseni jonakin päivänä yhtä hienoksi kissaksi kuin sinä ja kaikki muut tämän klaanin soturit.”
Kylmäliekin kasvoilta huokui tyytyväisyys, minkä tulkitsin voitoksi itselleni. Jos saisin kuolonklaanilaiset vakuutettua siitä, että minusta olisi heille jotain hyötyä, suunnitelmamme pääsisi etenemään.
”Nytkö me siis lähdemme?” kysyin samalla kun otin malttamattomana pari askelta uloskäynnin suuntaan. Kylmäliekki kuitenkin pudisti päätään, mikä sai minut kohottamaan toista kulmaani kysyvästi.
”Odotamme Tuimakatsetta ja Järkäletassua. Pidämme heidän kanssaan yhteisharjoitukset”, savunharmaa kolli kertoi ja viittasi hännällään kahta tummaturkkista kissaa kohden, jotka kävivät ilmeisesti parhaillaan jonkinlaista palautekeskustelua.
Tukahdutin huokauksen ja käännyin vielä Hentotassun puoleen, jonka naamalta hymy ei ollut pyyhkiytynyt mihinkään minun ja mestarini keskustelun aikana. ”No, me kai näemme sitten myöhemmin”, tokaisin hymyillen mukamas hieman haikeasti, vaikka todellisuudessa olin vain hyvilläni saadessani valekumppaniini vähän välimatkaa.
”Minä odotan sinua täällä”, Hentotassu lirkutti suloisesti ja räpytteli silmiään luonnottomalla tavalla, varmaankin yrittäen tehostaa sanomansa vaikutusta. Vastasin siihen sävyttömällä hymähdyksellä.
Viimein Tuimakatse oppilaineen oli valmiita lähtemään. Tuimakatse otti paikkansa Kylmäliekin vierestä joukon nenästä, ja minä ja tämän oppilas Järkäletassu jouduimme tuttuun tapaan pitämään perää, kuten arvojärjestyksessä oli sopivaa. Ensin mestarit ja sitten vasta oppilaat.
//Järkäle?
//294 sanaa
