Tyrskytassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Joukkueemme menestys saalistusosiossa oli ilahduttava tieto. Sen avulla sain ajatukseni toisaalle tulevasta, joka sinetöisi kohtalomme lopullisesti. Erityisesti minun, sillä sen jälkeen minulla ei varsinkaan olisi enää mitään asiaa klaanien alueelle. Olisi alettava suunnittelemaan elämää Mesitähden tappamisen jälkeen. Palaisinko Hentotassun ja tämän ystävien kanssa takaisin kaksijalkalan kylmille kaduille? Vai elelisinkö kenties yksinäisenä sutena, kunnes kuolema lopulta korjaisi minut? Vaihtoehtoja oli monia, eikä mikään niistä oikein houkuttanut.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin lisää muutoksia, kun Mesitähden ilmoitettiin lähteneen kumppaninsa synnytyksen vuoksi takaisin Eloklaanin leiriin. Tilaisuus surmata hänet saalistusosion aikana oli valunut kynsien välistä. Ja minä jo tiesin, ketä Hentotassu siitä syyttäisi.
Taisteluosio alkoi. Taistelisin Ruskatassua vastaan, ja taistelun tuomareina toimisivat Taivaslaulu ja Tuimakatse. Taivaslaulu oli oranssin kollin kasvattiemo, enkä tiennyt, miten tämä tulisi reagoimaan nähdessään minun taistelevan poikaansa vastaan. Aivan kuten kaikki muutkin eloklaanilaiset, hänkin varmaan pelkäisi minun repivän kollin kurkun auki.
Kävelin muiden Kuolonklaanin oppilaiden joukosta kissojen muodostamaan kehään, jossa Ruskatassu odottelikin jo. Kollin siniset silmät laajenivat järkytyksestä, kun tämä tajusi, kuka häntä vastassa oli. Kohtasin hänen kauhunsekaisen katseensa tyynesti.
”Aloittakaa.”
Ruskatassu valmistautui kiertämään, mutta minä hyökkäsin saman tien ja kaadoin kollin maahan sellaisella voimalla, ettei hän ehtinyt reagoida. Oranssi oppilas räpiköi allani ja yritti päästä vapaaksi, mutta painoin tassullani häntä rintakehästä maata vasten. Ruskatassun kasvot hävisivät hetkeksi ja näin niiden tilalla Karpalonenän kauhistuneen ilmeen. Hämäännyin hetkeksi ja hoipertelin pois oppilaan päältä.
Ruskatassu käytti sen hyväksi ja hyökkäsi kimppuuni. Kolli roikkui niskassani, enkä saanut hänestä otetta. Lopulta tajusin kierähtää selälleni, jolloin oppilas litistyi alleni ja joutui irrottamaan turkistani. Nopeasti pyörähdin takaisin jaloilleni ja lukitsin Ruskatassun takaisin maata vasten. Oranssi kissa ei yrittänyt enää edes pyristellä, ja käännyin katsomaan Taivaslaulua ja Tuimakatsetta odottaen näiden julkistavan tilanteen voittajan.
”Tyrskytassu voitti”, Tuimakatse mörähti lopulta, ja annoin hengästyneen oppilaan livahtaa hyppysistäni. Lipaisin suupieliäni ja vilkaisin syrjäsilmällä Taivaslaulua, joka kiirehti poikansa luokse tarkistamaan tätä ruhjeiden varalta.
”Sinä taistelit tosi taitavasti!” Saukkotassu henkäisi heti kun pääsin näiden luo. Ruskea naaras pomppi ympärilläni innostuneena. ”Nyt kun olet jatkossa, voimme vielä voittaa!”
Aaltotassunkin katseessa näkyi hyväksyntää. ”Hyvin tehty.”
Kiusaantuneena huomiosta nyökyttelin vain pienesti päätäni ja mumisin kiitokseni. Jos vain eloklaanilaiset olisivat osanneet arvostaa minua samalla tavalla kuin nämä kissat. Silloin emme olisi tässä tilanteessa, jossa Eloklaanin päällikkö oli menettämässä päänsä typeryytensä vuoksi.
Kun kaksi muutakin taistelua muualla oli saatu päätökseensä, kaikki joukkueet ja mestarit siirtyivät yhteen paikkaan, jossa käytäisiin lopputaistelut. Ikävä kyllä minua vastassa olisi Järkäletassu.
Kolli oli valtavan kokoinen, eikä minulla oikeastaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen taistelija oppilas oli. Sitä paitsi, olisin mieluummin taistellut ketä tahansa muuta kuin häntä vastaan. Jopa Mäihää.
Tassuttelin kehän keskelle yhdessä Järkäletassun kanssa, hän asettuen seisomaan minua vastapäätä. Ringin toisella puolella näin isäni, jonka jäänsinisistä silmistä paistoi epäuskoisuus. En osannut tulkita, oliko hänen ilmeensä iloinen vai enemmän kauhistunut. Omatkin tunteeni jälleennäkemisestämme olivat hyvin ristiriitaiset, mutta en antaisi sen näkyä ulospäin. Aikoisin olla kuin soturia ei olisikaan ja keskittyä taisteluun ja päämääräämme suunnitelmassamme.
Katsahdin taas Järkäletassuun, joka odotti jännittyneenä mestarien antavan luvan aloittaa. Huiskaisin hännälläni maata ja tuijotin kollia suoraan tuon vaaleansinisiin silmiin.
//Järkäle?
//488 sanaa
