Tyrskytassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Murahdin vaimeasti Hentotassun kiehnätessä kiinni turkissani. Naaraan läheisyys sai aina hermoni venymään äärirajoille. Jos olisin kehdannut, olisin tuupannut hänet loitommaksi, mutta paikalla oli liian monta todistajaa. Oli pidettävä roolia yllä H-hetkeen asti, jonka jälkeen saisimme karistaa klaanien tomut turkistamme.
Hentotassun suunnitelma kaapata Mesitähden pennut oli järjetön, vaikka en sitä naaraalle ääneen sanonutkaan. Minulla ei ollut luottoa siihen, että pennut selviäisivät kaksijalkalaan asti niin nuorina ja ilman oikeaa emoaan, mutta vaikka ne kuolisivat matkalla, Mesitähti joutuisi silti kärsimään. Ja sehän tässä oli pääasia.
Kissat alkoivat pitää ääntä. Horisontissa näkyi lähestyviä hahmoja: etunenässä juoksi Varistassu, jonka aivan hännässä kiinni oli Aaltotassu. Kamppailu oli kova, mutta Varistassu ehti ensin maaliin. Kuolonklaanilaiset alkoivat hurrata isoon ääneen, ja myös osa eloklaanilaisista hurrasi voittajille. Panin merkille, että suurin osa Eloklaanista oli siirtynyt leirin ulkopuolelle seuraamaan kilpailua. Jopa Liljatuuli ja Leimutassu olivat paikalla. Mutta Mesitähteä tai emoani en nähnyt missään.
”On aika”, Hentotassu kehräsi yhä roolissaan ja hipaisi leukaani hännällään. Hän lähti tassuttamaan mahdollisimman huomaamattomasti kissajoukon takaa eteenpäin. Matkan varrelta nappasimme Mäihän mukaan, ja minä otin paikan suunnannäyttäjänä.
Livahdimme vaivihkaa sisään piikkihernetunnelista. Tutut tuoksut täyttivät sieraimeni ja sumuttivat ajatukseni muistoilla monen kuun takaa. Hentotassu ja Mäihä seurasivat perässäni uteliaina ympärilleen vilkuillen.
Pystyin kuulemaan aukiolle pienistä pennuista lähtevän vikinän – Mesitähden pennut olivat siis jo syntyneet. Sydämeni sykki yhä nopeammin lähestyessäni tuttua karhunvatukkapensasta, jonka alla Korppisiipi oli pitänyt minusta huolta ja kasvattanut.
Sisältä pesästä kuului puhetta. Kurkkuani alkoi kuristaa, kun tunnistin emoni äänen. Myös Mesitähden ääni erottui selkeästi. Tämäpä mukava sattuma. Pääsisin iskemään kaksi kärpästä samalla iskulla.
Vilkaisin takanani tuleviin Hentotassuun ja Mäihään. He katsoivat minua odottavasti, ja minä vedin terävästi henkeä, ennen kuin sukelsin edellä sisälle maidolta tuoksuvaan pesään.
Puheensorina lakkasi. Kaikkien kasvot kääntyivät minua ja muita tulijoita kohti. Korppisiipi katsoi minua kuin olisi nähnyt aaveen – ehkä minä olinkin ollut sellainen hänelle tähän asti. Huomasin hänen vatsansa pyöristyneen sitten viime näkemän, enkä uskonut sen johtuvan pelkästä liiallisesta ahmimisesta. Mesitähti oli yhtä tyrmistyneen näköinen, ja hän nousi ylös karvat pystyssä. Hänen takanaan näin vilauksen Minttuliekin punertavasta turkista ja emonsa vatsan vieressä kiemurtelevista pennuista.
Kasvoilleni levisi hyytävä hymy. ”Minähän sanoin, että tämä ei jäisi tähän.”
//Keiju, Mäihä, Mesi ja Minttu?
//347 sanaa
