Tyrskytassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Mestarini oli loukkaantunut – ilmeisesti minun takiani. Tästä Hentotassu ei ilahtuisi. Hän varmastikin pitäisi pitkän saarnan siitä, miten sooloiluni pilaisi vielä kaiken ja niin edespäin. No, ei kuitenkaan mitään niin huonoa ettei hyvääkin: olin osoittanut Järkäletassulle, etten ollut mikään pehmokisu.
”Suunnitelmasi oli hyvä”, Järkäletassu murahti Tuimakatseen lähdettyä jo viemään meitä takaisin leirin suuntaani. Kasvoilleni levisi pirteä hymy – tällä kertaa osa siitä oli aitoa, sillä tottahan minä rakastin kuulla, kun minua kehuttiin. ”Hymysi, se ei minusta sovi sinulle”, oppilas totesi lisäksi hiljaisemmalla äänellä. Hän vilkaisi minua kulmiensa alta, selvästikin puntaroiden mielessään jotakin.
En jaksanut vaivata asialla omaa päätäni. Järkäletassu sai tehdä omat valintansa sen suhteen, millaisena kissana hän minua piti. Minä vain saatoin töniä häntä hienovaraisesti haluamaani suuntaan, mutta ei se häntä täysin pystynyt aivopesemään. Järkäletassu ei selvästikään ollut tyhmä, joten mitä enemmän esittäisin hänelle, sitä enemmän hän alkaisi epäillä minua ja Hentotassua.
Palautin naamani takaisin peruslukemille ja keskityin kävelyyn. Olimme ohittaneet Kylmäliekin jo jonkin aikaa sitten. Kipeällä tassullaan soturi ei päässyt liikkumaan kovin nopeasti, mutta ilmeisesti Tuimakatse ei aikonut stressata asiasta liikaa, koska oli saanut kollilta käskyn toimittaa meidät turvallisesti leiriin. Kuolonklaanissa olin oppinut, että täällä kaikki pitivät huolen omista asioistaan. Viime aikoina tuoresaalista oli ollut hirvittävän vähän, ja jokaisen kissan oli itse pitänyt pitää huoli siitä, että sai syödyksi. Muussa tapauksessa joutui menemään nukkumaan tyhjällä vatsalla. Itse asiassa siitäpä sainkin varsin loistavan ajatuksen.
Leirissä Tuimakatse lähetti meidät matkoihimme, mutta ennen sitä hän antoi meille luvan ottaa ruokaa tuoresaaliskasasta, mikäli sitä sattui olemaan yhä jäljellä. Tassutin Järkäletassun ohi tuoresaaliskasalle ja nappasin viimeisen hiiren. Käännyin tummaturkkisen kollin puoleen silmissäni hivenen voitonriemuinen loiste.
”Haluatko jakaa tämän kanssani?” mumisin suu täynnä karvaa. ”Tästä kyllä riittää meille molemmille. Sitä paitsi me toimimme tänään niin hyvin tiiminä, että pitäähän sitä jotenkin juhlistaa.”
//Järkäle?
//286 sanaa
