Uivelotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Lokkimieli oli samanlainen tylsä nipottaja kuin kaikki muutkin täysikasvuiset. Hän oli heti sättimässä minua, vaikka olin vasta aloittanut! Halu pyöritellä silmiäni kävi koko ajan vaikeammaksi hillitä. Huoh, anna minun kaikki kestää…
Noudatin mestarini ohjeita niin hyvin kuin vain kykenin, vaikka ajatukseni eivät olleetkaan ihan täysin mukana harjoituksessa. Välillä minä tunsin uppoavani jonnekin alitajuntani syövereihin, minne tosimaailman äänet kuuluivat epäselvästi, aivan kuin kaikki olisi ollut veden alla. Pinta oli niin kaukana, ettei valokaan päässyt luokseni.
Valitettavasti Lokkimielen nalkutus oli niin itsepintaista ja äänekästä, että se löysi minut aina sieltä, minne ikinä keksinkään häntä mielessäni paeta. Olin yhä näissä mälsissä harjoituksissa harjoittelemassa tätä mälsää asentoa jotakin mälsää saalistusta varten. Mälsää.
Otin vaanismisasennon uudelleen jo ties monennenko kerran, tällä kertaa yrittäen oikeasti onnistua mestarini asettamassa tavoitteessa. Laskeuduin matalaksi jakaen painoni tasaisesti kaikille neljälle käpälälleni. Pidin huolen, että vatsani ei osunut maahan ja että häntäkarvani eivät hipaisseetkaan ruohonkorsia.
Katsahdin Lokkimieleen odottavasti. Joko nyt kolli oli tyytyväinen suoritukseeni ja voisimme lopettaa tämän typerän pelleilyn?
//Lokki??
