Uiveloyö

“Onko ystäväsi aivan kartalla?”
Aaltosalama vilkaisi lapansa yli takanamme kävelevään Susimieleen, jonka sininen katse haahuili jossakin. Niin tapahtui usein. Minä kuitenkin uskoin, että Susimieli näki enemmän kuin monet muut Kuolonklaanissa. Enemmän kuin emoni tai isäni tai jopa klaanin päällikkö.
“Riippuu mitä tarkoitat sillä”, minä vastasin emolleni tarkoituksella kiertelevästi. Tässä asiassa minun teki mieli haastaa häntä vähän.
Aaltosalama loi minuun katseen, josta tiesin, että hän oli perillä ajatuksistani. Katsoin häneen ilmeenkään värähtämättä ja jatkoin vain kävelyä.
“Susimieli on epäilemättä mukava kissa”, Aaltosalama naukui selvästi kärsivällisyyttään venyttäen, “mutta uskoisin sinunlaisesi fiksun soturin löytävän muutakin seuraa. Seuraa, joka on vähän enemmän… perillä asioista.”
“Tu-tuolta minä ne yrtit löysin”, Susimielen vaisu nauku kuului takaamme. Vilkaisin kollin osoittamaan suuntaan ja painoin paikan muistiini. Haluaisin käydä katsomassa siellä myöhemmin.
Yhtäkkiä Aaltosalama värisytti viiksiään ja kohotti kuonoaan tuulta vasten.
“Jänis”, hän sanoi valpastuneen kuuloisena.
Takaamme kuului uudestaan hiljaista soperrusta: “Täällä jossain on jänis. Mi-minä voin etsiä sen.”
Emoani selvästi tympi Susimielen hitaanpuoleinen havahtuminen tilanteeseen. Vanhempi soturi kuitenkin kiitettävästi pääsi yli tuosta tuntemuksesta ja pyyhki tylyn ilmeen naamaltaan nyökätessään kollille hyväksyvästi.
“Hyvä on, etsi vain. Yritä olla säikyttämättä sitä tiehensä.” Aaltosalama katsahti Tattihallaan. “Auttaisitko sinä Susimieltä? Minä ja Uiveloyö olemme varalla ja tukimme muut pakoreitit, jos se yrittää karata.”
Tattihalla räpäytti silmiään sen merkiksi että hyväksyi suunnitelman ja tassutti lähemmäksi Susimieltä. Minä katsoin suurikorvaista ystävääni kannustavasti.

//Susi?!?

Author: EmppuOmppu

.