Untuvatassu
Kirjoittaja: Sirius
Nappasin kasasta myyrän ja aloin syömään sitä yhdessä Neilikkatassun kanssa. Söimme sen puoliksi. Yhtäkkiä Pikiturkki tassutti luoksemme. ”Hei. Vaihtakaa klaaninvanhimpien makuualuset ja nyppikää heistä punkit.” hän naukui. Väläytin Neilikkatassulle inhoavan katseen. Vihasin punkkien nyppimistä! Pikiturkki oli selvästi huomannut nyrpeät katseemme, joten hän hymyili rohkaisevasti. ”Älkää huoliko. Saatte varmaan kuulla jonkin oikein kiinnostavan tarinan.” hän sanoi häntäänsä heilauttaen. ’En kestä sitä hiirensapen hajua!’ mietin vihaisesti. Hiirensappi oli pahanhajuista yrttiä, jota käytettiin punkkien irrottamiseen. ”Äh, miksi juuri meidän pitää irrottaa punkit?” nurisi Neilikkatassu harmistuneena. Katselin häntä harmistuneena. Ymmärsin hänen tunteensa. ”No, kaipa meidän on haettava hiirensappea. Voihan sen aina pestä pois.” yritin sanoa. Ymmärsin häntä. Hiirensappi haisi tosi pahalle! Laahustimme parantajan pesälle. Hehkuaskel oli pesän sisällä oppilaansa Savutassun kanssa. Katselin hetken aikaa kiinnostuneena heidän puuhiaan. ’Parantajan homma on oikeasti kiinnostavaa. Ehkäpä joskus alkaisin parantajaksi..’ mietin toiveikkaasti. Seurasin kuinka Hehkuaskel kyseli Savutassulta yrttejä. Huomasin hänen nostavan lehden, joka näytti kovasti kehäkukalta. Savutassu näytti miettivän ankarasti. ’Ei kun..ai niin, sehän on käenkaalia!’ totesin mielessäni. ”Untuvatassu, tiedätkö sinä mitä tämä on?” Savutassu kuiskasi. Nyökkäsin. ”Käenkaalia kai.” kuiskasin. Hehkuaskel oli kuullut kuiskauksen. ”Käenkaaliapa hyvinkin! Onpa sinulla hyvä muisti, Untuvatassu. Tulitteko hakemaan hiirensappea? Ottakaa tuosta.” hän sanoi. Tassutin Neilikkatassun viereen. Kuopassa oli vihreää, tahmaista nestettä. Laskin tassuni nesteeseen. Kamala haju täytti pesän. Nyrpistin nenääni. ”Hyi!” supatin Neilikkatassulle. Hän nyrpisti myös nenäänsä kauhealle hajulle. Veimme käpälällisen hiirensappea klaaninvanhmpien pesään. ’Tämä haju ei lähde ikinä!’ mietin inhoavasti. Klaaninvanhimmat lepäsivät vuoteillaan. ”Kappas, nuoria! Te ette kai ole täällä vielä käyneetkään?” kysyi joku kissa, jota en tunnistanut. Pudistin päätäni. ”Emme ole.” sanoin. ”Minulla on iso punkki selässä. En yllä siihen.” sanoi joku kolli. Tassutin hänen luokseen ja huomasin likaisen turkin seassa punkin. Tartuin siihen kiinni ja levitin kohtaan hiirensappea. Tajusin, että kollin takatassussa oli myös punkki. Otin senkin irti. Hiirensappi oli jo melkein lopussa, kun sain sen irti. Vanha kolli huokaisi. ”Ihanasti helpottaa..” hän naukui.
