Valopentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Valopennusta tuntui kuin hänen koko kehonsa olisi ollut tulessa. Hän makasi tiukassa kippurassa paksun sammalpeiton alla ja puristi silmiään kiinni. Tuntiessaan uuden yskänpuuskan nousevan kurkustaan, hän nosti päätään ja yski niin, että kylkiin sattui. Pieniä, punaisia pisaroita lenteli sammalille. Kuin kaikuna viereiseltä pediltä kuului toisen kissan rahiseva yskä, joka päättyi vaivalloisen kuuloiseen hengen haukkomiseen. Valopentu kuuli Hehkuaskeleen kiireelliset askeleet, kun parantajakissa pyyhälsi hänen vuoteensa ohitse oranssin kollin luokse. Kolli piti hetken kammottavaa, korisevaa ääntä, ennen kuin aukiolle laskeutui painostava hiljaisuus. Joku toinen alkoi yskiä vähän kauempana Valopennun makuupaikasta.
Tätä oli kestänyt jo päiviä. Jollei Valopentu olisi ollut niin kipeä, hän olisi kaivannut emoaan ja sisaruksiaan armottomasti. Tämä oli pisin aika, jonka hän oli ollut erossa perheestään. Nyt hän kuitenkin oli niin huonossa kunnossa, että hän ei tajunnut nauttia niistä lyhyistä hetkistä, joina emo sai käydä katsomassa häntä imettämisen ajan. Edes maito ei maistunut samalta kuin yleensä, eikä Valopennun tehnyt mieli syödä oikeastaan yhtään mitään.
Yhtäkkiä kuumuus vaihtui kylmiksi väreiksi, jotka saivat hänet käpertymään yhä tiukemmin kerälle. Hänen hengityksensä tuntui tulikuumina aaltoina hänen vatsassaan, kun hän painoi leukaansa alemmas rintaansa vasten.
