Varispentu
Kirjoittaja: Auroora
Säpsähdin hereille. Se tuntui oudolta, sillä niin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Tuntui, että olin ensimmäistä kertaa tietoinen siitä, että olin olemassa. Silmäluomieni takaa kuulsi valoa, ja hetken päästä aloin aistia muitakin asioita. Tunsin makaavani jonkin suuren ja pehmeän vieressä. Se oli lämmin ja jotenkin vaistosin, että pystyin luottamaan siihen. Se tuoksui tutulta ja turvalliselta.
Haistoin valtavasti tuoksuja. Maidon, jota olin unissani, epätietoisena maailman menosta juonut. Maan multaisen hajun. Sekä ennen kaikkea joukon jotain olentoja, joiden oletin olevan samanlaisia, kuin tämä suuri möykky. Tuoksut olivat ainakin samankaltaiset.
Kokeilin kohottaa hiukan päätäni, joka tuntui alkuun oudon raskaalta. Silmiäni en uskaltanut aivan heti avata; valo tuntui aivan liian kirkkaalta.
Kurotin raajallani eteenpäin. Tunsin sen alla taas jotain pehmeää ja lämmintä. Oletin, että se kuului tuolle samalle suurelle möykylle. Kuulin ääniä ympäriltäni, toiset olivat matalia, toiset korkeita. Epätietoisuus alkoi ärsyttää minua. Muut aistini toivat minulle toki jo paljon tietoa ympäröivästä maailmasta, mutta halusin silti nähdä, missä olin. Ja mikä minä ylipäätään olin.
Siispä raotin hitaasti silmiäni. Suljin ne melkein välittömästi, valo tosiaan oli kirkas. En kuitenkaan halunnut luovuttaa niin helposti, vaan kokeilin räpsytellä silmiäni uudelleen auki. Kesti hetken, että totuin tähän uuteen ulottuvuuteen. Sitten katseeni kiinnittyi siihen isoon ja pehmeään, johon olin nojannut. Kohtasin ihmeissäni sen vihreiden silmien katseen.
//Tuhka?
//206 sanaa
