Varispentu
Kirjoittaja: Auroora
Valkoiset lumihiutaleet leijailivat taivaalta hitaasti. Seurasin ihmeissäni katseellani niiden kulkua maahan, johon ne jäivät hetkeksi lepäämään ennen kuin katosivat kuin tuhka tuuleen. Yksi lähestyi kasvojani ja yritin väistää sitä irvistäen, mutta lumihiutale oli ketterämpi ja laskeutui nenälleni. Se tuntui kylmältä. Vilkaisin uteliaasti emoani, joka näytti suhtautuvan ilmiöön melko neutraalisti. Ilmeisesti lumi oli aika normaali tapahtuma.
”Lehtikato?” kysyin mietiskellen ja muistelin, mitä Tuhkajuova oli kertonut eri aikakausista, jotka lämpötila ja sääolosuhteet pitkälti määrittelivät. Lehtikatona olisi kylmää, ja silloin klaanin olisi vaikeinta selvitä. Kissoja kuoli usein sairauksiin ja oikein kylminä ja karuina lehtikatoina riistaa oli niin vähän, että jotkut kuolivat nälkäänkin. Lumi, joka nyt katosi lähes heti maahan osuessaan, tulisi peittämään seudut kokonaan, mikä minusta tuntui uskomattomalta. Hetken pohdin, olisiko Tuhkajuova huijannut minua, mutta se ei ollut oikein hänen tapaistaan.
Huomasin kauempana vaaleanharmaan hahmon rientämässä kohti päällikön pesää. Se oli Henkäysvarjo, minun isäni. Odotin, että hän olisi kiinnittänyt minuun jotain huomiota, mutta Kuolonklaanin varapäällikkö ei näyttänyt huomaavankaan minua. Tajusin sen verran, että syy miksei hän käynyt katsomassa minua pentutarhalla oli varmaan se, että varapäällikkönä hänellä oli paljon kiireitä. Oli tietenkin siistiä, että oma isä oli varapäällikkö. Mutta usein toivoin, että hän olisi vain tavallinen soturi, jos se tarkoittaisi, että hän edes tervehtisi minua.
”Miksei isä voi käydä katsomassa minua useammin? Eikö hän välitä minusta?” kysyin emoltani hiukan varovaisesti, sillä jotenkin vaistosin, ettei hän varmaan halunnut puhua asiasta.
//Tuhka?
//225 sanaa
