Varispentu
Kirjoittaja: Auroora
Kuuntelin tyytyväisenä, miten emoni kehui minua. Minusta ei tulisi vain hyvää soturia, vaan Kuolonklaanin paras! Kaikki ihailisivat minua. Sitten Henkäysvarjokin huomaisi minut. En tiennyt, mitä Tuhkajuova tarkoitti ”helpolla oppilaalla”, mutta minusta tulisi sellainenkin aivan varmasti!
Pimentovarjoksi esittäytynyt musta kissa tuhahti.
”Älä mene asioiden edelle. Hänhän on vasta pentu”, soturi naukaisi viileästi ja silmäili minua jäisillä silmillään. ”Et voi tietää millainen hänestä kasvaa soturikoulutuksen aikana.”
Tuhkajuova oli vastaamassa jotakin, kun ulkoa kuului Punatähden ääni. Hän kutsui klaanin kissoja koolle leirin aukiolle. Tuhkajuova nousi seisomaan vierelläni.
”Taitaa olla aika”, hän sanoi ja asteli ulos pesästä. Seurasin häntä, kun emoni kulki muiden kissojen ohi lähelle Punatähteä. Hän viittoi minua hännällään asettumaan viereensä. Yhtäkkiä palaset loksahtelivat paikoilleen – kyseessä oli pakko olla minun nimitykseni oppilaaksi. En halunnut innostua liikaa, jos kyseessä olisikin jokin muu asia, mutta luulin kuitenkin olevani oikeassa.
Pian klaanin kaikki kissat olivat saapuneet aukiolle. Punatähti antoi katseensa kiertää kuolonklaanilaisten yli ennen kuin aloitti.
”Olemme kokoontuneet nimittämään uuden oppilaan”, punaruskea päällikkö aloitti. Okei, olin siis oikeassa. Ellei kyseessä olisi sitten Kettupentu, mutta en uskonut siihen. Miksi muuten olisin istunut näin edessä?
”Varispentu on saavuttanut kuuden kuun iän ja voi aloittaa soturikoulutuksensa. Hänen nimensä olkoon Varistassu”, Punatähti sanoi ja katsoi suoraan minuun. Tunsin koko klaanin katseet turkissani, mutta tilanne ei jännittänyt minua – päinvastoin, pidin siitä valtavasti. Kaikki ajattelivat jo, miten hyvä soturi minusta tulisi. Seuraavaa asiaa kuitenkin jännitin, nimittäin sitä, kuka mestarikseni tulisin. Toivoin, että se olisi Henkäysvarjo, mutta se ei kaiketi olisi mahdollista, olihan hän minun isäni. Ehkä mestarini olisi Varjokarva, hän oli yksi klaanin parhaista taistelijoista. Tai Hämypilvi, hän oli kokenut ja kunnioitettu soturi.
”Mestarinasi toimii Lehtituuli”, Punatähti ilmoitti, ja yritin peitellä tyytymätöntä ilmettäni. Lehtituuli? Hänhän oli yksi nuorimmista sotureista. Osaisiko Lehtituuli muka kouluttaa jo oppilaan? Puhumattakaan siitä, että minä olin kyseessä, tuleva Kuolonklaanin paras soturi. En tiennyt, osaisiko Lehtituuli kouluttaa minusta potentiaaliani vastaavan soturin.
Nimitysmenot olivat nopeasti ohi ja klaanin kissat palasivat takaisin askareisiinsa. Lehtituuli asteli luokseni.
”Minä olen Lehtituuli, mestarisi. Mukava tavata, Varistassu”, hän sanoi ja tyydyin nyökkäämään.
”Kierrämme reviirin läpi huomenna. Nyt suosittelisin, että menet kasaamaan itsellesi makuusijan soturien ja oppilaiden pesään.”
Sen sanottuaan Lehtituuli nyökkäsi ja asteli pois. Tuhahdin ärsyyntyneenä kun mestarini oli kuuloetäisyyden ulkopuolella. Pitikö minun heti alkaa tekemään jotain turhia askareita? Toisaalta en halunnut nukkua routaisella maalla, eikä kukaan varmaan hommaa minun puolestani hoitaisi. Siispä tartuin toimeen yrittäen unohtaa pettymyksen siitä, ettemme kiertäneet reviiriä jo tänään.
Makuusijan tekemisessä oli tuntunut kestävän hävettävän kauan, mutta viimein olin valmis. En tiennyt, mitä tekisin sitten. Olisin ehkä voinut kysyä Lehtituulelta, muuttaisiko hän mieltään ohjelman suhteen. En kuitenkaan nähnyt häntä missään, joten mestarini oli kaiketi lähtenyt partioon tai jotain. Minun olisi ehkä mentävä jonkun seuraan. En pitänyt yksin olemisesta, mutta nyt tajusin, etten oikeastaan tuntenut muita kissoja emoni ja Kettupennun ulkopuolelta. Enkä todellakaan menisi Tuhkajuovan luo heti ensimmäiseksi. En ollut enää pentu.
Katselin ympärilleni leirissä, kun huomasin kahden oppilaan keskustelevan kauempana. Toinen oli Aaltotassu, joka oli nimitetty oppilaaksi pian syntymäni jälkeen. Hän ei siis ollut ainakaan täysin vieras naama, sillä olimme olleet pentutarhalla yhtä aikaa. Toinen kissa oli kuitenkin tuntemattomampi. Olin nähnyt tuon harmaan naaraan pari kertaa aiemmin. Hänestä oli vasta tullut oppilas, mutta hän ei ollut koskaan ollut pentutarhalla. Hän oli siis klaanin ulkopuolelta. Yhtäkkiä muistin Tuhkajuovan puhuneen erakoista, jotka olivat tulleet klaaniin koeajalle. Hänen oli pakko olla yksi heistä.
Sen enempää ajattelematta astelin kaksikon luo.
”Hei Aaltotassu, miten menee?” tervehdin välittämättä siitä, että olin ehkä keskeyttänyt keskustelun. Käännyin harmaan naarasoppilaan puoleen. ”Entä kuka sinä olet? Olet kai yksi niistä erakoista, eikö niin?”
//Aalto? Keiju?
//576 sanaa
