Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Aaltosalaman purkaus hämmensi minua. Kuulosti aivan siltä kuin naaras olisi valmis luovuttamaan. Minua suretti se, että kumppanistani tuntui tältä, mutta samalla tunsin oloni hieman vihaiseksi. Eikö hän uskonut meihin? Eivätkö pennut olleetkaan hänelle niin tärkeitä, että soturi olisi vielä jaksanut yrittää?
”Sitten me yritämme vielä vähän lisää!” tiuskaisin tarpeettoman äksysti. ”Meillä on varmasti ollut vain huono tuuri. Emmekä me tiedä, kuinka lähellä olemme. Emme voi luovuttaa nyt!”
En voinut uskoa, mitä kuulin hänen suustaan. Aaltosalama vaikutti kuvittelevan, että pennuttomuus oli Pimeyden Metsän tahto. Hän kuvitteli, ettei meidän ollut tarkoituskaan saada pentuja. Ja pöh: meistä tulisi varmasti hyvät vanhemmat. Miten yksikään Pimeyden Metsän kissa saattaisi kuvitella, ettei Aaltosalaman kaltainen kissa ansaitsisi pentuja?
”Äläkä sotke Pimeyden Metsää tähän. Ei tämä johdu mistään heidän tahdostaan. Aivan kuin Pimeyden Metsällä olisi sellaisia voimia”, tuhahdin häntä ilmassa kiemurrellen. ”Väitätkö, että me emme ansaitsisi pentuja? Eivät pennut synny Pimeyden Metsän tahdosta. Ja sinun on turha kiittää heitä yhtään mistään, kun viimein pentuja saamme.”
//Aalto?
KP-boosti käytössä
