Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Muuttoni Kuolonklaanin leirin ulkopuolelle rakennettuun sairaspesään oli tapahtunut kovin nopeasti. Olin istunut leirissä, syönyt muina kolleina lehtikadon laihduttamaa hiirtä, kun henkäisyni oli tuntunut epämiellyttävän kuivalta. Saman päivän aamuna herätessäni jäseneni olivat tuntuneet tavallista raskaammilta, maailma oli hieman keikahtanut noustessani. Partiossa olin puuskuttanut normaalia hitaammassa tahdissa.
Yskäisy oli tunkenut väkisin keuhkoistani ulos, vaikka kuinka olin yrittänyt rauhallisen ruokahetkeni säilyttääkseni sitä pidätellä.
”Köh.”
”Mikäs tuo oli?” oli kuulunut terävä ääni välittömästi takaani. Pimentotähden epäilyksestä siristetyt silmät ja jollain tavalla ärsyttävän vakavat kasvot olivat kohdanneet minut käännyttyäni hänen suuntaansa. Naarashan oli suorastaan pakkomielteinen viheryskän torjumisen suhteen: hän oli passittanut jokaisen vähänkin oireilevan ulos leiristä, ja kaiketi minä olin juuri joutunut seuraavaksi uhriksi.
”Yskäisy. Haluatko kuulla uudestaan?”
En ollut varma, oliko tuo kaiken aloittanut viaton yskähdys vai kuiva vastaukseni päällikölle ansainnut minulle pääsylipun sairaspesään, mutta täällä minä nyt joka tapauksessa olin. Ikäväkseni en joutunut olemaan yksin, sillä Aaltosalama oli myös saanut tartunnan – eikä kyseessä ollut lievempioireinen valkoyskä, kuten minulla, vaan sen vakavampi seuraava muoto, viheryskä. Olin huolesta sekaisin niinä hetkinä, kun jaksoin pysyä hereillä. Ei viheryskä ollut kuolemantuomio, mutta vaarallinen tauti joka tapauksessa. Pyrin auttamaan Aaltosalaman hoidossa niin paljon kuin Sumutuuli minun salli. Halusin muutenkin viettää joka hetken hänen kanssaan, joten miksi en samalla olisi hyödyksi?
Istuin nytkin hänen vierellään. Aaltosalaman kylki kohoili rohisevan hengityksen mukana, ja silitin hellästi hännälläni soturin turkkia. Pian hän raotti silmiään ja yski itsensä hereille. Minäkin köhäisin, aivan kuin myötätunnosta. Sumutuuli kierteli sairastuneiden keskuudessa märkien sammalmyttyjen kanssa, ja Aaltosalaman kohdalle ehtiessään ojensi tälle yhden. Siirsin sitä tassullani lähemmäs kumppanini kuonoa.
”Juohan hieman, armaani”, sanoin lempeällä äänellä, mutta huoltani en saanut siitä peitettyä. ”Täällä on hyvä palvelu, ei tarvitse itse nousta hakemaan juotavaa.”
//Aalto?
KP-boosti käytössä
