Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin hiukan hölmistyneenä Aaltosalamaa, kun hän mainitsi saalistusharjoitukset. Mitkä ihmeen harjoitukset? Tarkoittiko hän meidän yhteisiä harjoituksiamme? En ollut ajatellut koko asiaa. Kuvitteliko soturi, että minua kiinnosti hänen vointinsa vain sen takia, että pelkäsin harjoitustemme viivästyvän? Tietysti sekin harmitti, sillä oikeastaan Aaltosalaman kanssa harjoitteleminen oli aika hauskaa, mutta ei minua erityisemmin haitannut, vaikka harjoitukset viivästyisivät parilla päivällä.
Toisaalta oli hyvä, että Aaltosalama kuvitteli, että olin huolestunut hänen olotilastaan juuri tuosta syystä. Olin itsekin hyvin hämmentynyt siitä, miksi minua yhtäkkiä kiinnosti soturin vointi, enkä halunnut naaraan käsittävän asiaa mitenkään väärin. Me emme olleet ystäviä, saati mitään enempää. Mutta toisaalta… Jostain syystä ajatus siitä, että hän kuvitteli minun suhtautuvan häneen täysin välinpitämättömästi, tuntui vielä pahemmalta.
“En oikeastaan ole ajatellut asiaa. Vaikka tietysti odotan innolla seuraavia harjoituksiamme”, vastasin virnistyksen kera. “Lepää kunnolla. Haluan, että mestarini on täysissä voimissaan.”
Aaltosalama tosiaan vaikutti olevan aikalailla kunnossa. Hänen lavastaan oli lähtenyt karvaa ja haava näytti kipeältä, mutta ei onneksi syvältä. Soturia vaikutti vaivaavan enemmänkin hänen ulkomuotonsa, sillä vaikka haava ei vakava ollutkaan, ei se kovin kauniiltakaan näyttänyt. Se ei kuitenkaan riittänyt viemään huomiotani muualle noista silmiinpistävän oransseista silmistä, jotka olivat ärsyttävästi pyörineet mielessäni viime aikoina.
“Sinä näytät hyvältä”, sanoin ajattelemattomasti ja silmäni laajenivat hämmästyksestä kun tajusin, mitä olin päästänyt suustani. Mitä ihmettä. Miksi käyttäydyin yhtäkkiä kuin idiootti? “Tai siis… et näytä huonolta. Jos mietit tuota haavaasi.”
//Aalto?
