Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Leiriin oli aiemmin päivällä saapunut joukko erakoita, jotka olivat ilmaisseet Punatähdelle halunsa liittyä Kuolonklaaniin. Tietenkään päälliköllä ei ollut selkärankaa torjua heitä, joten nyt viisi tunkeilijaa majaili reviirillämme Punatähden päätöstä odottaen. Henkäysvarjo oli ollut suunniltaan asiasta kuultuaan: en ollut koskaan nähnyt isääni niin vihaisena. Vaikka hän oli lopulta näyttänyt suostuvan Punatähden päätökseen, oli selvää, että varapäällikkö oli hyvin tyytymätön tilanteeseen.
Silti olin hiukan yllättynyt kun Aaltosalama ilmoitti minulle, että erakot tapettaisiin. Tiesin, miten isäni halveksui erakoita ja erakkosyntyisiä, mutta en ollut kuvitellut, että joutuisimme turvautumaan näin äärimmäisiin toimenpiteisiin. En myöskään voinut sanoa olevani tyytyväinen siihen, että minut oli valittu partioon, jolle tämä tehtävä oli annettu. En halunnut tappaa heitä – he olivat viattomia. Olin kuitenkin viimein ansainnut Henkäysvarjon luottamuksen ja arvostuksen, ja halusin käyttäytyä sen mukaisesti.
Peittelin tyytymättömyyttäni tilanteeseen parhaani mukaan, kun Tuimakatse johdatti partion ulos leiristä. Yö oli pimeä ja hiljainen, mikä teki tunnelmasta entistä raskaamman. Partio kulki äänettömästi eteenpäin ja epäilin, ettei hiljaisuus johtunut pelkästään tavoitteestamme yllättää erakot. En varmasti ollut ainoa, jota tilanne jännitti – tuskin kukaan kovin mielellään osallistuisi viattomien kissojen joukkosurmaan.
Hetken asiaa harkittuani kirin edelläni kulkevan Aaltosalaman kiinni. Minun oli puhuttava jollekkin jännitystäni lievittääkseni. Aaltosalama oli valitettavasti ainoa, jolle uskalsin edes harkita esittäväni huoleni asian suhteen.
”Tämä on hullua”, kuiskasin soturille varoen, etteivät muut partiolaiset kuulisi. ”En ymmärrä, miksi ne erakot olisi tapettava. En usko, että sinäkään pidät tästä. Ja jos pidätkin, älä vain sano sitä ääneen – en halua vihata sinua.”
//Aalto? (myös Tuima tai Narsissi saa jatkaa :D)
