Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
En ollut koskaan voinut kuvitella kykeneväni rakastamaan mitään yhtä paljon kuin Aaltosalamaa, mutta Uivelotassu oli todistanut minun olevan väärässä. Tyttäreni oli minulle kaikki kaikessa. Mikään ei ollut ihmeellisempää kuin hänen kasvamisensa seuraaminen: kuinka hän oli avannut silmänsä, ottanut ensiaskeleensa, nähnyt auringon ja kuun ensimmäistä kertaa ja hämmästellyt kaikkea, minkä minä vanhuuttani otin jo itsestäänselvyytenä. Enkä ollut koskaan ollut mistään elämässäni niin ylpeä kuin Uivelotassusta hänen oppilasnimityksissään. Varmasti halkeaisin ylpeydestä, kun tyttäreni viimein ansaitsisi soturinimensä.
Mutta sitä ennen oli edessä jotain todella tärkeää, suorastaan kriittistä. Isän ja tyttären yhteinen taistelukoulutushetki.
Oikeastaan tämä ei ollut mitään ainutlaatuista. Olin vienyt Uivelotassun harjoittelemaan kanssani soturin taitojani aiemminkin, ja monesti demonstroin hänelle leirissä joitain taisteluliikkeitä. Toivoin, että hän arvosti sitä, mutta minun oli myönnettävä, että jos Tuhkajuova olisi tehnyt samaa omina oppilasaikoinani, en olisi ollut vaikuttunut.
Etsin tummaturkkista naarasoppilasta leiristä katseellani, kunnes bongasin hänet poistumasta oppilaiden pesästä. Ennen kuin Uivelotassu ehti kipittää karkuun, riensin hänen luokseen.
”Sanoisin, että on aika pienten taisteluharjoitusten. Varmistin jo Lokkimieleltä, että se sopii”, ilmoitin oppilaalle, joka näytti tavallisen murheelliselta. Hyväksyin tyttäreni usein melko matalat mielialat – se oli helpompaa kuin asiasta väitteleminen.
//Uiveloinen?
KP-boosti käytössä
