Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Aika harvoin lähdin partioon hyvillä mielin. En pitänyt ympäri reviiriä jolkottamisesta, etenkään näin kurjalla säällä. Pilvet yläpuolellamme olivat tummanharmaita ja riippuivat uhkaavan matalalla kielien lähestyvästä sadekuurosta. Kylmä tuuli osui ikävästi kasvoihini ja tassuni olivat märkiä aamukasteesta. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli metsästyspartio.
En kuitenkaan voinut olla hymyilemättä hiukan. Henkäysvarjo oli laittanut minut partion johtoon, mitä tapahtui melko harvoin – ei pelkästään siksi, miten hän minuun suhtautui, hiukan hankala luonteeni varmaan vaikutti asiaan. Tänään varapäällikkö oli kuitenkin vaikuttanut olevan kummallisen hyvällä tuulella. Olin tottunut hänen kylmään katseeseensa ja jännittyneeseen olemukseensa seurassani, mutta kun hän oli nimittänyt minut partion johtoon, oli isäni näyttänyt melkein ystävälliseltä. Lämpö hänen silmissään oli kenties tuntunut hiukan väkinäiseltä ja pakotetulta, mutta köyhällä ei ole varaa nirsoilla. Otin ilomielin vastaan pienimmätkin muruset hänen huomiostaan ja yritin parhaani mukaan jättää huomiotta kaikki epäilykset isäni käytöksen aitoudesta.
Harmikseni en kuitenkaan ollut saanut valita partioon lähtijöitä. Pikkukaaos oli täysin kykenemätön olemaan hetkeäkään hiljaa. Tunsin Pimentovarjon arvioivan katseen koko ajan niskassani; naaras vaikutti siltä, että olisi mieluummin itse johtanut partiota. Kaiken kukkuraksi mukana oli Aaltosalaman uusi oppilas. Tietysti minun oletettiin olevan vastuussa mokomasta.
Oli kuitenkin hyvä, ettei Aaltosalama ollut mukana. Henkäysvarjo oli määrännyt partioni juuri oikeaan suuntaan Eloklaanin rajan tuntumaan, joten voisin hakea Kultasiiven rajalle jättämän riistan samalla kertaa. Aaltosalama oli varmasti viimeinen kissa isäni jälkeen jonka halusin tietävän minun ja eloklaanilaisen järjestelystä, vaikkakin eri syistä.
Lähestyimme Eloklaanin rajaa. Hidastin tahtiani kunnes seisahduin ja käännyin partion puoleen.
”Jakaannutaan pareihin”, sanoin mittaillen partiolaisia katseellani. ”Minä ja Narsissitassu menemme lähemmäs rajaa metsästämään. Pikkukaaos ja Pimentovarjo lähteköön toiseen suuntaan.”
Jälkimmäisenä mainittu soturi siristi hiukan silmiään ja kertoi eleellään, että olin tehnyt oikean päätöksen. En todellakaan kaivannut yhtään epäileviä katseita suuntaani tänään. Narsissitassu oli vielä nuori ja toivottavasti tarpeeksi höpsö, ettei huomaisi mitään.
Odotin, että kaksi kokeneempaa soturia katosi pensaikkoon ja lähdin sitten johdattamaan oppilasta lähemmäs rajaa.
”Noh, miten sinun koulutuksesi on alkanut?” kysyin ihan vain jotain sanoakseni. ”Aaltosalama osaa välillä olla vaikea. Onko hän ihan kelvollinen mestari?”
//Narsissi?
