Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Sydämeni tuntui sykähtävän, kun Aaltosalama sanoi, että näytin hänen mielestään hyvältä. Hänen sanansa saivat minut jostain syystä hämilleni; yleensä muiden kehut eivät saaneet minussa aikaan tällaista reaktiota. Erittäin kummallista.
Ennen kuin ehdin kunnolla kerätä ajatukseni vastatakseni soturille, hän oli jo toivottamassa hyviä öitä ja astelemassa sotureiden pesään. Seurasin hämmentyneenä naarasta katseellani, kun tämän punaruskea häntä katosi pesän kuusen havujen taakse. Vasta kun Aaltosalama oli tiessään, tajusin, ettei vielä ollut edes ilta. Hymähdin huvittuneena: selvästi en ollut ainoa, joka käyttäytyi hiukan kummallisesti.
Hyökkäyksestä oli ehtinyt kulua puoli kuuta. Keskustelumme oli antanut minulle paljon materiaalia, jolla härnätä Aaltosalamaa, mutta jouduin harjoittamaan harkitsevaisuutta sen kanssa. En nimittäin saanut unohtaa, että olin itsekin käyttäytynyt hiukan hölmösti, ja Aaltosalama voisi helposti iskeä takaisin muistuttamalla, että olin sanonut hänen näyttävän hyvältä. Toisaalta… Minun sanani olivat huomattavasti helpompi selittää kuin hänen omansa.
Eräänä aamuna heräsin juuri sopivasti nähdäkseni, miten Aaltosalama kömpi jaloilleen muutaman makuusijan päässä ja venytteli makeasti. Seurasin unisin silmin hänen kulkuaan ulos pesästä pitäen samalla huolen, ettei soturi huomannut minun tarkkailevan häntä. Aurinko paistoi kuusen oksien lävistä ja sai naaraan punaruskean turkin loistamaan kultaisena, enkä yrityksistäni huolimatta saanut katsettani irti hänestä. Helpotuksekseni Aaltosalama pujahti pian pesästä ulos ja minun oli pakko lopettaa nolo tuijottamiseni.
Odotin varmuuden vuoksi hetken, ennen kuin astelin pesästä ulos. Löysin Aaltosalaman pesemästä korviaan ketunmitan päässä ja istuuduin itsekin alas.
”Minä en ole eläessäni myöhästynyt yhdestäkään partiosta”, sanoin sarkastisesti. Molemmat tiesimme, ettei tapanani ollut olla ajoissa. Se ei ollut mikään ylpeilyn aihe, mutta totta se oli yhtä kaikki. ”Huomenta sinullekin.”
Seurasin hetken tyynenä leirin verkkaisia tapahtumia, mutta näky kävi nopeasti tylsäksi. Vilkaisin Aaltosalamaa, joka oli siirtynyt sukimaan rintaansa. Näky oli aivan liian seesteinen.
”Näytänkö tänään mielestäsi hyvältä?” kysyin virnistäen.
//Aalto?
