Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Johdin nyreänä metsästyspartiota takaisin leiriin. Pimentovarjon oli ollut aivan pakko laittaa minut iltapäivän partioon, vaikka edellisenä yönä olin ollut kuuhuipun partiossa. Varapäällikön mukaan olin varmasti saanut tarpeeksi lepoa, mutta minun mielestäni oli kohtuutonta odottaa minun lähtevän partioon yöpartiota seuraavana päivänä. Jos itse olisin ollut varapäällikkö, olisin suonut jokaisen nukkua niin pitkään kuin huvitti.
Kenties ajatus oli hiukan pentumainen, tuumin sitten. Pimentovarjo, vaikkakin oli koppava ja piittaamaton, osasi myös olla järkevä. Eikä minun, etenkään minun, kuulunut odottaa häneltä mitään palveluksia. Pimentovarjo oli ainoita kissoja, jotka tiesivät totuuden isästäni. Halutessaan hän olisi voinut kiristää minua tiedolla ja pakottaa minut partioimaan vuorokauden jokaisena aikana. Oli varapäälliköltä kenties jopa suopeaa, ettei hän ollut ryhtynyt moiseen.
Kannoin mukanani yhtä ainoaa oravaa. Partiossa mukana olleet Lehtituuli, Matotaisto, Hiljaisuusvarjo ja Lokkimieli olivat sentään raapineet kasaan enemmän riistaa, emmekä palaisi takaisin aivan hävettävän saaliin kanssa. Toisaalta nyt oli edelleen lehtikato, joten niukemmissakaan tuomisissa ei olisi mitään hävettävää.
Leirissä riensin nälkäisenä tuoresaaliskasalle ja noukin syötäväkseni päästäisen. Mielessäni käväisi viedä Aaltosalamallekin syötävää, mutta naarasta ei näkynyt aukiolla missään. Ja totta tosiaan, kun kurkistin sisään sotureiden pesään, näin tutun, punertavan karvakasan yhteisellä makuusijallamme. Hymyilin lämpimästi, mutta en suuresta houkutuksesta huolimatta häirinnyt kumppanini unta lempeällä kuonon kosketuksella. Aaltosalama tarvitsi paljon energiaa, etenkin, kun luvassa olisi yöpartio.
Oli mukavaa päästä Aaltosalaman kanssa partioon. Ei pelkästään siksi, että rakastin häntä suuresti ja vietin mieluusti koko valveillaoloaikani hänen kanssaan, vaan myös siksi, että hän oli samalla paras ystäväni. Siedin harvojen kissojen seuraa, joten oli mukavaa päästä partioimaan jonkun kanssa, jota arvostin.
Olin itsekin torkahtanut ennen partiota, mikä tuntui nyt hyvältä valinnalta. Oloni oli virkeä sammalilla venytellessäni. Astelin pian ulos pesästä ja huomattuani Aaltosalaman saavuin häntä tervehtimään.
”Hei”, naukaisin hymyillen ja kosketin tämän kuonoa omallani. ”Miltä vointisi on tuntunut tänään? Eivät kai pienokaiset häiritse sinua liikaa?”
//Altto?
KP-boosti käytössä
