Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
//TAISTELUTARINA (318 sanaa = 3 TaP) //
Katsoin huolestuneena, miten eloklaanilaiskolli syöksyi Aaltosalamaa kohti. En halunnut pitää häntä liikaa tassusta kiinni, sillä Aaltosalama oli kuitenkin aivan yhtä kokenut soturi kuin minä enkä millään halunnut käydä hänen hermoilleen – ainakaan tässä tilanteessa. Siltikin koin tarpeelliseksi pitää häntä jatkuvasti silmällä, jos naaraan vastustajaksi sattuisikin joku, jolle hän ei tulisi pärjäämään.
Pyörsin päätökseni antaa hänen taistella omin avuin kuitenkin sillä hetkellä, kun tuo eloklaanilaissoturi onnistui iskemään Aaltosalamaa leukaan. Isku ei vaikuttanut kovin voimakkaalta, mutta punaruskean naaraan älähdys sai minut salamana hylkäämään aiemman vastustajani ja rientämään toverini avuksi. Näytti siltä, ettei Aaltosalama onnistuisi reagoimaan ajoissa kollin seuraavaan liikkeeseen. Ennen kuin kolli ehti kuitenkin sivaltamaan häntä kynsillään, ehdin loikkaamaan tätä kohti ja sain soturin kaadettua maahan. Käännyin katsomaan Aaltosalamaa. Minulla ei kuitenkaan ollut syytä huoleen, soturitar näytti olevan kunnossa.
”Kenties minun täytyy pitää sinulle lisää harjoituksia”, sanoin kiusoitellen ja virnistin. Emme kuitenkaan kauaa ehtineet vaihtaa sanoja, kun laikukkaan kollin avuksi kiirehti joku kellertävä eloklaanilainen. Siristin silmiäni, kun kaksikko seisoi meitä vastakkain, kaiketi miettien seuraavaa liikettään. En tiennyt kummankaan tasosta yhtään mitään paitsi sen, että laikukas oli kaiketi hiukan Aaltosalamaa taidokkaampi. Toisaalta – enkä uskaltaisi sanoa tätä naaraalle ääneen – rima oli aika alhaalla, ja lähes kuka tahansa oli häntä parempi. Onneksi soturi kuitenkin korvasi hiukan nopeudellaan ja koollaan, joista molemmista oli hyötyä taistelussa.
Yhtäkkiä kellertävä kolli syöksähti minua kohti. Ehdin kuitenkin väistämään hänen paljastetut kynnet, jotka sivalsivat läheltä kuonoani. Samalla laikukas kolli oli kiirehtinyt takaisin Aaltosalaman kimppuun. Pärjäisikö naaras?
Jakelin iskuja samaa tahtia tai kenties nopeammin kuin raidallinen vastustajani, ja useammin kuin kerran osuinkin kohteeseeni. Hän oli nopea ja tarkka hyökkääjä, mutta kollin puolustuksessa oli epäilemättä aukkoja, joita voisin käyttää hyväkseni. Samalla kun väistelin itse soturin iskuja, tunsin jonkun läsnäolon takanani. Nopea vilkaisu paljasti, että Aaltosalama oli joutunut perääntymään lähemmäs minua, mikä oikeastaan sopi mainiosti. Voisimme taistella rinta rinnan ja samalla pääsisin varmistamaan, että soturi selviäisi tästä taistelusta.
”Kuinka sujuu? Tarvitsetko auttavaa tassua?” kysyin virnistäen, vaikka äänessäni erottuikin myös huolta.
//Aalto?
KP-boosti käytössä
