Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Olin herännyt Kuuraturkin äkäiseen sihahdukseen korvani juurella. Ilmeisesti minun oli määrä lähteä soturin johtamaan rajapartioon, joka olisi lähdössä hetken päästä. Minun ei ollut onneksi tarvinnut osallistua aamun partioihin, joten olin ottanut vapaudestani kaiken irti ja nukkunut pitkään. Noustuani ylös huomasin soturien pesän olevan muuten tyhjä. Kaiketi minun olisi pitänyt herätä hiukan aikaisemmin, mutta viime yön partion jälkeen koin ansaitsevani pitkät unet.
Astelin ulos pesästä ja värähdin kylmästä. Lehtikato oli armoton. Lähes joka päivä sää oli kylmää ja karua ja riistasta oli alati puutetta. Monet soturit jättivät usein syömättä tarjotakseen nuoremmille mahdollisuuden saada vatsan täytettä. Koin olevani yksi näistä nuoremmista, joten olen nälkäinen oikeastaan melko harvoin. Tunsin kuitenkin oloni syylliseksi aina, kun näin vanhemman soturin jättävän aterian välistä samalla kun itse nautin omastani. Kaiken kukkuraksi viheryskä oli saapunut Kuolonklaaniin ja vaatinut jo ensimmäisen uhrinsa, Tiputassun. Oli vaarallista, että klaanin parantajaoppilas oli kuollut juuri nyt tappavan taudin riehuessa klaanilaisten keskuudessa.
Suuntasin leirin uloskäynnille, jonka luona Kuuraturkki odotti muun partion kanssa. Mukaan lähtisivät lisäkseni Jääviilto ja Tuhopoltto. *Tästä tulee pitkä partio*, tuumin astellessani kolmikon luo. Jääviilto ja Tuhopoltto olivat kumpikin omilla tavoillaan ärsyttäviä. Toivoin, ettei kumpikaan noista kahdesta erehtyisi puhumaan minulle. Minä sentään heräsin juuri.
”Kierrämme Lehtikuusilaakson kautta ukkospolun puoleisen rajan”, Kuuraturkki kertoi. ”Meidän on oltava varovaisia, sillä Lehtikuusilaaksossa on tavattu kettu. Jos kohtaamme ketun, se on tapettava. Emme halua sen kulkevan reviirillämme vapaana, kuten varmasti tiedätte.”
Kuuraturkki silmäili meitä hetken, nyökkäsi ja pujahti ensimmäisenä leiristä ulos. Päätin ottaa paikkani jonossa hänen jälkeensä; viimeisenä halusin jäädä Jääviillon ja Tuhopolton väliin. Vilkaisin taakseni ja näin ensimmäisenä mainitun kulkevan takanani, toinen piti jonon perää. Ainakin partiossa oli mukana hyviä taistelijoita. Itse tietenkin olin heistä yksi, mutta olin kuullut myös Jääviillon olevan taitava sillä alalla. Siksi melkein toivoin, että sattuisimme tapaamaan tuon ketun. Jos – tai kun – onnistuisimme tappamaan sen, voisimme palata leiriin sankareina. Parhaassa tapauksessa löytäisin otuksen yksin, jolloin koko kunnia kuuluisi minulle.
//Jää? jatka vaan sit kun kerkeet 🙂
//309 sanaa
