Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Häntäni piiskasi vihaisesti puolelta toiselle, kun kuuntelin Tuhkajuovaa. Hänellä ei ollut mitään oikeutta pyytää minua palvelemaan klaaniani tai kunnioittamaan Henkäystähteä. Enhän edes ollut kuin puoliksi kuolonklaanilainen, ja Henkäystähdestä en välittänyt pätkän vertaa, oli hän sitten päällikkö tai ei.
Tuhkajuova oli kuitenkin oikeassa, mikä suututti minua vain entisestään. Tiesin kyllä, ettei minulla olisi ollut Kuolonklaanissa mitään mahdollisuuksia, jos alun alkaen klaani olisi tiennyt todellisista taustoistani. Minua olisi syrjitty ja Henkäystähti olisi tehnyt elämästäni kurjaa. Aaltosalama ei olisi edes katsonut suuntaani. Sitä paitsi nyt Henkäystähden ”poikana” sain paitsi täysiverisen kuolonklaanilaisen etuoikeudet, myös päällikön jälkikasvun.
Tuhkajuova myös varmisti sen, mitä olin arvellut: Henkäystähti tiesi totuuden minusta, mutta ei tiennyt, että minäkin tiesin. Hän varmaankin teeskenteli isääni Tuhkajuovan tähden, mutta jos hän pääsisi kärylle siitä, että hänen näyttelemisensä olisi turhaa, hän tuskin jatkaisi sitä. Henkäystähtihän vihasi minua. Jotenkin minulle tuli hyvä mieli siitä, että kolli joutui leikkimään ystävää jonkun kanssa, jota varmasti halveksi.
Olin kuitenkin päättänyt vihata Tuhkajuovaa. En vain voinut näin helposti antaa hänelle anteeksi sitä, että hän oli pimittänyt minulta jotain näin tärkeää kaikkien näiden kuiden ajan. Minulla oli ollut oikeus tietää. Olisin osannut pitää salaisuuden.
Otin askelen lähemmäs soturia silmät siristettyinä ja häntä vihaisesti puolelta toiselle heiluen.
”Sitten en kai ole”, sihahdin Tuhkajuovalle kylmästi. ”Sanoit, että opit rakastamaan minua, vaikka olin mielestäsi Pimeyden metsän rangaistus. Valetta. Selvästi et koskaan välittänyt minusta, jos näin helposti olet valmis minusta luopumaan.”
//Tuhka?
KP-boosti käytössä
