Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
”Ehkäpä oletkin oikeassa”, vastasin virnistäen. ”Metsä on tähän aikaan niin kaunis, että se saa väkisinkin runosuoneni sykkimään.”
En varmasti kertoisi Aaltosalamalle todellista syytä iltakävelylleni. Ensinnäkin minua hävetti liikaa. Toiseksi asia ei kuulunut hänelle millään tavalla.
Oli nimittäin käynyt niin, että Henkäysvarjo oli huomannut epäonnistumiseni metsästyspartiossa. Hän oli sattunut juuri parahiksi leirin aukiolle kyyläämään, kun partiomme oli saapunut takaisin leiriin ja vienyt riistan tuoresaaliskasaan. Minä en tietenkään ollut vienyt mitään, sillä eihän minulla mitään viemistä ollutkaan. Henkäysvarjo selvästi pani tämän merkille, sillä hän katseensa oli näyttänyt arvostelevalta kun se kohtasi omani. Olin tuijottanut haastaen takaisin, mutta lopulta minä olin ollut se, joka oli ensimmäisenä kääntänyt katseensa pois. Vihasin sitä, miten heikko olin, kuinka en koskaan uskaltanut kohdata isääni. Minun olisi pitänyt astella hänen luokseen ja kysyä, mitä hän tuijotti, mitä minä surkeille metsästystaidoilleni mahdoin, miten se edes oli hänen asiansa. Miksi hän ei ollut itse koskaan opettanut minua saalistamaan. Henkäysvarjoa vihasin silti hiukan enemmän.
Lopulta ajatukseni olivat tehneet minut niin vihaiseksi, että olin nähnyt parhaaksi lähteä leirin ulkopuolelle tuulettamaan tunteitani. Muutenkin metsässä oli helpompi olla, isäni läsnäolo tuntui leirissä niin painavana. Onnekseni hän oli varapäällikkö ja usein kiireinen, ja siksi vietti suuren osan ajastaan joko partioissa tai päällikön pesässä piilossa.
Pelkkä asian muistaminen sai minut uudestaan suuttumaan. Aaltosalaman oli ollut aivan pakko törmätä minuun ja saada minut jälleen muistamaan tapahtunut, kun olin nähnyt niin paljon vaivaa unohtaakseni koko asian.
”Tietenkään sinulla ei ole mitään murheita, anteeksi kun kysyin”, murahdin äkäisesti. ”Eihän sinulla voi mitään oikeita ongelmia olla. Elämäsi on niin helppoa.”
Oli ehkä epäreilua purkaa vihaani Aaltosalamaan, joka ei oikeastaan muuta ollut tehnyt kuin sattunut kohtaamaan minut kävelyllään. Toisaalta soturi ei muutenkaan pitänyt minusta, joten mitä väliä?
//Aalto?
