Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Oloni tuntui Aaltosalaman sanojen jälkeen oudon kevyeltä. Tietenkään naaras ei ymmärtänyt ongelmiani aivan täysin. Tuntui kuitenkin hyvältä, että hän tiesi nyt, ettei elämäni ollut helppoa ollenkaan. En uskaltanut koskaan puhua murheistani kenellekään, sillä ensinnäkään minulla ei oikein ollut Tuhkajuovan lisäksi muita joille puhua ja toiseksi kukaan tuskin olisi ottanut minua tosissaan. Kaikki ajattelivat varmaan vain kuten Aaltosalama oli ajatellut, että elämäni oli vanhempieni aseman takia automaattisesti ruusuilla tanssimista.
Saatoin rentoutua lopulta täysin, kun Aaltosalamakin näytti rauhoittuvan. Tarkkailin naarasta mietteliäänä. En tiennyt, oliko hänellä ystäviä, joille puhua ongelmistaan, perhettä hänellä ainakin oli. Ajatus siitä, että olin jotenkin erityinen koska hän kertoi minulle murheistaan, tuntui hyvältä.
”Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi emme olekaan niin erilaisia kuin voisi luulla”, Aaltosalama sanoi huokaisten ja kohtasin jälleen naaraan katseen. “Meidät nakattiin vasten tahtoamme pelaamaan peliä, jossa voitonmahdollisuudet ovat häviävän pienet. Ei mitenkään erityisen reilua, vai mitä?”
Hymähdin hymyillen ilottomasti.
”Ei kovin. Helpointa olisi kai luovuttaa, mutta olen siihen liian jääräpäinen. Niin kai sinäkin.”
Hiljaisuus laskeutui välillemme, mutta se ei tuntunut yhtä kiusalliselta kuin yleensä. Kenties asiaa oli auttanut se, että pääsimme paljastamaan korttimme toisillemme.
”Jos vain osaisin metsästää, elämäni helpottuisi jo huomattavasti”, sanoin hetken päästä. ”Mitä vähemmän syitä Henkäysvarjolla on inhota minua, sen parempi.”
Aaltosalama huokaisi syvään.
”Itse tekisin mitä vain, jotta oppisin taistelemaan paremmin”, soturinaaras vastasi ja sai minun aivoni raksuttamaan. Tosiaan, Aaltosalama ei ollut mikään paras taistelija ollenkaan, vaikka olikin hyvä saalistamisessa. Minä taas olin kaukana parhaasta metsästäjästä, mutta taistelijana olin aika osaava, vaikka itse sanoinkin. Tämän tajuttuani sain oivan idean, mutta en ollut varma, suostuisiko Aaltosalama missään maailmassa ehdotukseeni.
”Mitä vain? Minulle riittää vain se, että opetat minua metsästämään, niin minä koulutan sinusta kunnon taistelijan”, sanoin ja tunsin oloni oudon jännittyneeksi Aaltosalaman vastauksesta. Ehkä ideani olikin aivan typerä ja hän alkaisi nauramaan tai jotain. ”Minä olen hyvä taistelija, mutta surkea metsästäjä. Sinä olet hyvä metsästäjä, mutta surkea taistelija – ei pahalla. Minusta se olisi aivan järkevä järjestely.”
//Aalto?
