Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Virnistin katsoessani, miten Aaltosalama pinkoi tiehensä. Naaraan suuret tassut tömistivät maata vasten ja heittelivät samalla punaruskeita lehtiä ilmaan. Laskeva aurinko sai oranssin turkin hohtamaan kuin liekin ja hetkeksi jäin vain tuijottamaan. Sitten muistin, että minulla oli kilpailu voitettavana.
Se, että Aaltosalama oli kumppanini, ei tietenkään ollut tarpeeksi suuri syy antaa hänelle voittoa. Pyrähdin juoksuun eikä kulunut aikaakaan, ennen kuin sain naarassoturin kiinni. Hän oli nopea, mutta minä nopeampi. Kun ennätin Aaltosalaman rinnalle, iskin hänelle silmää leikkisästi.
”Nähdään maalissa, jos ehdit sinne vielä tämän päivän aikana”, huikkasin ja kiristin tahtiani jättäen punaruskean soturin taakseni. Sää oli juoksemiseen sopiva, tuulen suunta otollinen. Saatoin kiihdyttää huippunopeuteeni helposti ja nauttia ilmavirrasta vasten kasvojani. Vielä ei ollut niin kylmä, että maaperä olisi ollut routainen, mutta parin päivän sateettomuuden ansiosta se ei myöskään ollut pehmeä. Minulla oli kaikki edellytykset voittaa.
Näin jo Hehkulammen auringon valossa säkenöivän pinnan ja vilkaisin voitonriemuisena taakseni varmana siitä, että Aaltosalama olisi vielä kaukana. Yllätyksekseni naaras oli kuitenkin vain ketunmitan päässä. Yritin vielä kiristää tahtiani, mutta jalkani olivat päättäneet kieltäytyä toimimasta. Ne tuntuivat käyvän raskaammiksi joka askeleella. Aaltosalama kiri ensin rinnalleni ja sitten askel askeleelta ohitseni. Puuskuttaen yritin edelleen kiihdyttää vauhtiani, mutta en enää kyennyt siihen. Selvästi aiempi nopeudellani leveily oli käynyt liian raskaaksi keholleni.
Saavuin Hehkulammen rantaan hengästyneenä. Ehdittyäni Aaltosalaman eteen lysähdin istumaan kyljet kohoillen.
”Kas, ehdithän sinä tänne vielä tämän päivän aikana”, soturi sanoi virnistäen ja kumartui puoleeni katseeni kohdatakseni. ”En tiennytkään kumppanini olevan noin vanha ja raihnainen.”
Nousin seisomaan ja astelin naaraan ohi veden ääreen näpäyttäen hänen kuonoaan samalla hännänpäälläni.
”Höpö höpö”, murahdin ja istuuduin alas. ”Älä käy liian ylpeäksi. Voitit tuurilla.”
”Vai tuurilla?” Aaltosalama naurahti ja istuutui viereeni. ”Olet vain huono häviäjä.”
Siirsin katseeni Hehkulammen laineista Aaltosalaman oransseihin silmiin ja hymyilin hänelle. Painoin mieltäni viime aikoina kalvaneet ajatukset Tuhkajuovasta, Henkäystähdestä ja Väärävarjosta jonnekin syvälle mieleeni, josta en niitä tänä hetkenä tavoittaisi. Halusin keskittyä Aaltosalamaan, sillä muuta minulla ei tuntunut elämässäni tällä hetkellä olevan. Tuhkajuova oli tehnyt selväksi, että jos en voisi antaa hänelle anteeksi, en olisi hänen poikansa. Minulla ei siis enää ollut emoa.
”Olen niin kiitollinen siitä, että olet kumppanini”, nau’uin hiljaa ja nojasin vasten kumppaniani. Hänen turkkinsa oli lämmin ja niin tutun ja turvallisen tuoksuinen. ”Toivon, että tiedät sen. En tiedä, mitä tekisin ilman sinua.”
//Aalto? :]
KP-boosti käytössä
