Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Jähmetyin paikoilleni kun Aaltosalama alkoi yllättäen itkeä. En oikein tiennyt mitä tehdä, en ollut koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen. Tiesin vain, etten halunnut nähdä punaruskeaa soturia näin surkeana. Halusin, että hän käyttäytyisi kuten aina: vastaisi napakasti minun letkautuksiini ja pyöräyttelisi silmiään huonoille vitseilleni. Tahdoin kipeästi palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, ja siihen tarvitsin Aaltosalamaa.
En ollut hyvä lohduttamaan muita. Tuntui, että kykenin vain käymään muiden hermoille tai aiheuttamaan riitoja. Halusin kuitenkin edes yrittää saada Aaltosalaman paremmalle tuulelle. Etsin tovin oikeita sanoja, kunnes avasin epävarmana suuni.
”Se, mitä teimme, oli todella väärin. En yritä väittää sitä tosiasiaa vastaan”, aloitin etsien soturinaaraan katsetta. ”On epäreilua, että meidät laitettiin sellaiseen asemaan, että Henkäysvarjo sysäsi meille niin kamalan tehtävän. Isäni on kaiken takana, mutta ainoa, joka ei joutunut likaamaan tassujaan. Vihaa mieluummin häntä kuin itseäsi.”
Tiesin, että tekomme oli julma ja raaka. Eikä meitä oikeastaan ollut pakotettu siihen, vaikka niin halusinkin ajatella. Emme muuta voineet kuin hyväksyä syntimme ja yrittää pysyä järjissämme.
”Minusta katumuksesi kertoo vain siitä, ettet ole mikään julma kissa”, sanoin rauhallisella äänellä yrittäen kuulostaa lohduttavalta. ”Sinulla on hyvä sydän, Aaltosalama, muuten et tuntisi näin.”
//Aalto?
//KP-boosti
