Varpulaulu
Siirtelin käpäliäni maassa. En ollut varma mitä minun piti vastata, joten päädyin vain nyökkäämään.
“Hei sitten”, nau’uin ja katselin, kun Kortetuike läksisi omille teilleen. Ehkä oli parempi, etten lähtenyt kollin mukaan. Kortetuikkeen katse viipyi minussa hetken ennen kuin hän nyökkäsi ja tassutti pois.
Jäin katsomaan valkeaturkkisen soturin perään outo tunne rinnallani. Se painoi ja puristi, mutta ei tuntunut samalla tavalla tukahduttavalta kuin ahdistus minusta yleensä tuntui. Ehkä olin kateellinen tai huolestunut?
Siskoni ei ikinä ollut ollut mitenkään hellävaraisin kissa mitä tuli toisten tunteisiin. Hän tuntui tuskin välittävän niistä lainkaan. Hänen käytöksensä pikkusisaruksiammekin kohtaan paljasti kuin välinpitämätön tämä joskus osasi olla.
Mutta ei Korpikaste Kortetuiketta satuttaisi, eihän?
Mitä kateuden tunteeseen tuli? En halunnut edes ajatella sitä.
“Varpulaulu”, Nokkospilvi naukui sivusta minua katsellen. Näytti siltä, että hän oli ollut siinä jo jonkin aikaa.
“Mitä asiaa?” kysyin ja nousin tassuilleni. En lähestynyt naarasta, koska olin jo tarpeeksi lähellä kuullakseni tämän sanat enkä halunnut liittyä tämän seuraan, joten oli myös parasta olla näyttämättä halukkaalta juttelemaan.
“Kaipaisin apua klaaninvanhimpien pesän siivoamisessa. Viitsitkö hakea Erhetassun ja tulla sitten auttamaan meitä? Muut oppilaat taitavat olla metsässä”, soturitar naukui ystävällisesti, mutta kantoi äänessään tiettyä varmuutta, joka teki kieltäytymisestä minulle mahdotonta. Ei minulla edes ollut mitään syytä kieltäytyä paitsi halu viettää loppupäivä yksin eristyksissä muista kelluskelemassa sydänsurujeni aallokossa.
“Selvä”, vastasin ja annoin katseidemme kohdata naaraan kanssa. Hän nyökkäsi minulle ja heilautti sitten korviaan merkiksi minulle lähteä etsimään oppilastaan. Silloin vasta tajusin jääneeni tyhmästi seisomaan paikoilleni miettimään keskusteluani Kortetuikkeen kanssa. En voisi antaa näin tyhmän asian päätyä soturin tehtävieni edelle. Suoriutuisin niistä yhtä hyvin kuin aina ennenkin, vaikka siskoni oli ryhtynyt kumppaniksi elämäni tärkeimmän kissan kanssa. Sen kissan, jonka kanssa *minun* olisi pitänyt viettää loppuelämäni.
