Villisielu
Kirjoittaja: Tipu
Mietin itku kurkussa mitä selittää, tuntui niin pahalta, mutta silti en vain voinut kertoa rakastavani kollia, entä jos hän ei tuntisi samoin minua kohtaan? Räpyttelin sinisiä silmiäni, kohdaten kollin meripihkan väriset silmät.
”Vaikka.. et ole enää mestarini.. En halua lopettaa välejämme siihen, haluan yhä retkiä hehkulammelle kuutamon valossa. Haluan pitää sinut lähelläni.. koska ilman sinua minulla ei ole ketään”, Totesin, ääneni mureten kuin hiekaksi, pieneksi ininäksi loppua kohden. Katsoin Karhumyrskyyn, joka näytti helpottuneelta. Istahdin lopulta, painautuen hellästi toiseen kiinni. Niin, olinkin hukassa ilman kollia, en tiennyt mitä tehdä, koska tämä kolli sai muut tuntumaan mitättömältä edessään, suurimmankin pelon katoamaan sanoillaan, sekä tyynnyttämään minut itkustani.. Mutta pelkäsin liikaa jos antaisin sille nimen, jos pyytäisin kollia lähelleni, hän pian lopettaisi kaiken. Joten ehkä näin oli parasta. Karhumyrsky päästi helpottuneen huokauksen, ennen kuin alkoi puhumaan.
”Kyllä me pysymme silti ystävinä Villisielu, vaikka et olisikaan enään tassuni”, Kolli tokaisi. Pieni kehräys kumpusi kurkustani, kun kurkotin puskemaan kollin leukaa pään päälläni. Karhumyrsky näytti menevän hämilleen, mutta en välittänyt. Niin kauan kun toinen olisi onnellinen, voisin minäkin olla onnellinen. Kuutamo.. Niin, taas yksi pennun nimi, jos siitä tulisi naaras.. kuutamopentu.. sekä sumupentu.. ruskapentu.. totesin, katsoen auringon lipuessa. Kerrankaan hiljaisuus ei häirinnyt meitä, kun katsoimme laskevaa aurinkoa. Se tuntui oikealta.. Vain olla häntä vasten, pyyhkiä tassuihin kyyneleitä.
”Saanko siirtää sammal petini sinun viereen?”, Sanoin vitsaillen, toki se kelpaisi oikeastikkin, mutta en halunnut nyt olla liian vakava. Kuuntelisin mitä kollilla olisi sanottavaa, sekä ahtautuisin vaikka pieneen rakoon jos se siitä olisi kiinni. Halusin kumminkin toisen viereen. Ei tuntunut luonnollisimmalta nukkua nyt Mahlahallan ja Lauhalaukan vieressä, oikeastaan pelkäsin kolli kaksikon reaktiota nyt, kun olin mennyt sanomaan kesken kaiken heille ei, ilman mitään hyvää syytä. Mutta eiköhän asiaa saisi korjattua tavalla tai toisella.
//283 sanaa
//Karhu? Toivottavasti en vetäny ihan päin puskia
