Villitassu
Kirjoittaja: Tipu
Toinen lähti perääni, ei kiukusta, ei loukatakseen, hän liittyi seuraan koska hän meni leikkiin. Mutta sitten kävi? Toinen syöksyi päälleni, menin aivan hämilleni, aivan peloissani, toisen yhtäkkiä saadessaan dominoida minua, ottaa vallan, satuttaa. Se pelotti. Katsoin kolliin peloissani, sihahtaen tylysti mitä. Yritin kömpiä toisen alta, tietäen olevani tyly. Karhumyrsky kampesin jaloilleni, katsoen toista pelon ja kauhun silmillä. Karhumyrsky mutisi jotain nolona, kuin tuo olisi maailman loppu.
”Palataanko takaisin?” Kolli kysyi, pudistin päätäni eiksi, katsoen ruskeaa kollia hymyillen, kurkottaen juoksusta ja taklauksests sekaisin olevaa turkkiani, en vaivautunut siihen, vain pahimmat kohdat, nostaen sitten katseeni kolliin. Kehräys kumpusi kurkustani, kun vastasin toiselle.
”Ei, tämä on täydellinen, en tullut lammen takia, etkä tainnut tulla sinäkään, vaan toistemme”, luulinpa että puhuin kummankin puolesta sanoasseni sen, joten vaivauduin katsomaan huvittuneena hänen sekaista selkäänsä. Tyydyin hymyilemään, istahtaen toisen viereen. Silmäni lipsuivat kiinni jo melkein, kun katsoin iltaruskan saattelemaa taivasta.
”Huomenna en..”, Haukottelin väliin ”Annakkaan sinun nukkua pitkään.. Itse valvoin koko yön, enkä syönyt mitään, harjoittelin”, Mutisin, silmien lipsuessa kiinni, tunsin painautuvani toiseen kiinni hiljalleen, pitäen katseeni auringon kauniissa laskussa. Ruskapentu, niin, sekä karviainen, jos saisi samat korvat, se olisi jokin muistutus karhusta. Tai miksei suoraan Myrskypentu? Niin.. Myrskypentu ja Ruskapentu.. saisi nähdä kuka olisi näiden isä..
//200 sanaa.
//Karhu
