Villitassu
Kirjoittaja: Tipu
Juuri kun heräsin, räpyttelin silmiäni hetken. Huomasin Karhumyrskyn, toinen vaikutti kireältä, etsien jotain. Tuijotin vain tavan mukaani toista, enkä niinkään kiinnittänyt moneen asiaan huomiota. Kolli kuitenkin maukui nimeni huojentuneena, toinen siis huomasi minut? Harmi. Tästäkin tulisi vain uusi riita. Toinen jatkoi innostusta että minun kannattaisi kömpiä ulos täältä, mitä, miksi, että saisit taas huutaa? Haukottelin vähäsen, kunnes kömmin ulos. Lähdin suoraan pentutarhalle, sillä halusin jatkaa torkkujani, jotka olivat jääneet lyhyiksi. En niinkään vihainen Karhumyrskylle, en vain kokenut mitään puheen aihetta, sekä olin liian väsynyt puhuakseni.
Kun pääsin pesälle, Mäntyviiksi alkoi pesemään minua, sekä hellästi kertomaan kuinka minun ei kannattaisi kadota. Nukahdin kesken pesu session, joten naaras oli siirtänyt minut omalle vuoteelleni. Jokin päivässä oli ollut niin väsyttävä, että pikku pennun olemukseni oli aivan poikki.
Puolikuuta, niin kauan siitä oli. Olin viettänyt aikaa Karhumyrskyn kanssa, sekä silloin kun kerkesin myös Lauhatassun kanssa, joka tuntui kuitenkin olevan aina vain kiireinen oppilaana, tai sitten Mahlatassu vei ystävänsä aikaa. En toki syyttänyt toista, ehkä pääsisin tutustumaan tuohon Mahlatassuun joskus tarkemmin. Karhumyrsky oli vähitellen alkanut hahmottaa minua, sekä minä häntä, mutta yhä minulla tuli kiistoja Karhumyrskyn kanssa. Silloin kolli antoi minulle aikani. Mäntyviiksi oli niin tottunut tarkistamaan juuriston kaatuneesta puusta kun en palannut pesälle nukkumaan, ettei enää huolestunut kun en ollut koko ajan pesässä. Olin saanut paikkani klaanista nopeasti, sekä puhe kyvyttömästä pennusta olikin nyt tullut pentu, jota Karhumyrsky oli opettanut. Toinen oli vienyt minua aina vain eteenpäin saalistus ja tappelu liikkeissä, mutta ennen kuin opetti toisen, täytyi toinen osata täydellisesti. Nykyään osasin siis sitä sun tätä. Mäntyviiksi oli koko päivän ollut hermorauniona, käskenyt minun sukia turkkini, poisti pienemmätkin roskat.. eikä suostunut kertomaan hermostuneisuuden syytänsä. Noh, aikuiset olivat aikuisia. Punatähti kutsui klaanin koolle, joten kipitin ulos pesästä. Sammalpentu seurasi kintereilläni, jopa tuo tajusi mitä oli meneillään, vaikken minä tajunnut. Fakta oli harvinaisen ärsyttävä. Jäin kuuntelemaan mitä olisi meneillään, tuntui siltä kuin kaikki tietäisivät jotain, mutta minä en, joten asia täytyi koskea minuakin.
”Tänään olemme kokoontuneet nimittämään yhden pennun oppilaanksi, Villipentu, tulisitko eteen”, Henkeni melkeen salpautui kun päällikön katse osui minuun. Katsoin ottoemooni joka nyökkäsi rohkaisevasti, kun kuljin elämäni pisimmältä tuntuneen matkan klaanin eteen, kohtaamaan päällikön katseen.
”Tästä hetkestä lähtien, sinut tunnetaan Villitassuna, mestarinasi tulee toimimaan Karhumyrsky”, Päällikkö totesi, katsoen minuun. Toisen katse kalvasi sisintäni, enkä ollut niinkään iloinen saadessani ystäväni mestarikseni, toki se tarkoitti paljon yhteistä aikaa, mutta klaanissa oli paljon upeita sotureita. Ei toki tuossa vikaa ollut. Olin aivan liaan jännittynyt ja peloissani tajutessani tilannetta. Karhumyrsky tepasteli luokseni, hänellä oli hymy huulillaan, kun klaani huusi uutta nimeäni. Erotin Lauhatassun äänen selvästi. Kun melu huurtui, katsoin uuteen mestariini, tuijotin. Ala puhua lurjus, kerro mitä tehdään ensin? En halua alkuun lepoa vaan kovaa työtä, nyt kun on lupa tehdä sitä työtä. Tyydytin shokkini ajatuksissani, odottaen että kolli tajuaisi vihjeen.
//453
//Pääsääntöisesti Karhu, mutta kuka vain kirjoittakoot jos kokee tarpeelliseksi.
