Virtapentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Soturi oli tarttunut minua niskanahasta kiinni ja roikotti nyt lammen yläpuolella. Rimpuilin kollin otteessa raivokkaasti, mutta se ei tuottanut tulosta – olin hänelle kuin ilmaa.
”Katsotaanko, osaako pikkupentu uida?!” kuulin ketkun mutisevan epäselvästi samalla, kun tämä laski minua alemmaksi. Hännänpääni hipoi veden pintaa, ja kylmät väreet kulkivat lävitseni tuntiessani sen jäätävyyden.
”Laske minut maahan heti paikalla!” huusin täyttä kurkkua. ”Minä kerron sinusta kaikille, kuulitko?!” Uhkaukseni ei tuntunut tehoavan, sillä tunsin laskeutuvani alaspäin yhä enemmän.
”Virtapentu!” Kyyhkypentu parkui soturin vierestä ja tuuppi tämän jalkaa kaikin voimin. ”Laske hänet alas!”
”Kuten haluat.” Samassa tunsin putoavani alaspäin vauhdilla, ja kylmä, kova vesi otti minut vastaan. Upposin pinnan alle parin sydämenlyönnin ajaksi kokonaan, kunnes onnistuin nostamaan pääni ylös vedestä.
”Virtapentu, oletko kunnossa?” Kyyhkypentu syöksyi luokseni ja auttoi minut kuivalle maalle. Puklasin suustani ulos vettä, jota olin ehtinyt nielemään jonkin verran.
”Sinä olet hirveä kissa!” Kyyhkypentu kääntyi sähisemään tyytyväisenä myhäilevälle soturille, joka oli astunut kauemmaksi lammesta pudotettuaan minut siihen – arvatenkin välttyäkseen itse kastumiselta.
Tärisin siskoni vieressä turkki vettä valuvana ja kylmissäni. Sisälläni kuumina kiehuvat tunteet antoivat minulle kuitenkin tarpeeksi voimaa raivota minua kaltoin kohdelleelle öykkärille:
”On siinäkin soturi! Tiputtaa pentuja lampeen, kun ei parempaakaan keksi! Ihmekös olet aina yksin, kun kukaan ei halua olla tuollaisen surkimuksen kanssa!”
//Jää?
