Virtatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Jokainen Jääviillon kanssa vietetty hetki sai minut inhoamaan häntä enemmän. Soturi oli tahallaan mennyt puolijuoksua koko matkan, ja minä tottumattomana pitkiin matkoihin olin parhaani mukaan pinnistellyt pysyäkseni hänen vauhdissaan. Kun saavuimme harjoittelupaikalle, läähätin kuin mikäkin.
Älyttömyys sen kuin vain jatkui: Seuraavaksi mestarini määräsi minut hyökkäämään kimppuunsa kynnet esillä. Nämä olivat vasta ensimmäiset harjoitukseni, joten minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä minun olisi kuulunut tehdä. Jääviiltoa se ei vaikuttanut kiinnostavan – hän halusi nöyryyttää minua ja laittaa minut kärsimään, koska yksinkertaisesti oli vain sellainen ketunläjä.
Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä käymään soturin päälle, sillä hänen alentava käytöksensä oli jo saanut minut hyvin, hyvin pahalle päälle. Repisin tuolta hyväkkäältä silmät päästä siitä hyvästä, miten hän kohteli minua!
Syöksyin Jääviiltoa kohti täysin vailla suunnitelmaa. Ei kai se niin vaikeaa voinut olla – kunhan vain huitoisin kynsilläni siihen asti, että osuisin johonkin.
Jääviilto oli jo iskuetäisyydellä, mutta punaruskea kolli väisti vikkelästi vasemmalle ja raapaisi minua samalla lapaan. Ulahdin puoleksi kivusta, puoleksi yllätyksestä, ja kiepahdin ympäri uutta hyökkäystä varten.
Sähisin ja murisin, huidoin ja raatelin, mutta siitä huolimatta Jääviilto oli niskan päällä. Olin jo aivan lopen uupunut, kun kolli lopulta tuuppasi minut kumoon ja asetti toisen etukäpälänsä rintakehälleni, pitäen minut aloillaan. Olin liian väsynyt rimpuillakseni pois hänen otteestaan, joten tyydyin vain näyttämään hampaitani ja sihisemään.
”On siinä meillä mahtava soturinalku”, soturi pilkkasi ja katsoi minua virnuillen inhottavasti. Kurkustani kumpusi syvä, vihaa pursuava murina. ”Sinun on pystyttävä parempaan, mikäli aiot päihittää minut. Ensi kerralla en ole yhtä armollinen.”
Jääviilto nousi pois päältäni ja lähti kävelemään poispäin harjoituspaikalta. Makasin maassa hetken henkeä haukkoen ja kiukusta kihisten, ennen kuin kampesin itseni ylös ja lähdin ontumaan kollin perässä leiriä kohti.
