Virtatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Jääviilto oli pitänyt minulle jälleen yhdet kerrassaan sietämättömät taisteluharjoitukset, jonka lopputuloksena kauniista turkistani puuttui muutama tuppo karvaa sieltä täältä ja ihooni oli tullut kipeitä naarmuja. Vaikka olinkin hyvin, hyvin vihainen mestarilleni ja inhoksuin häntä yli kaiken, oli myönnettävä – ei tietenkään ääneen – että kaikista näistä piinaavista harjoituksista oli ollut hyötyä ja tunsin oikeasti oppineenikin jotakin. Parhaimmassa tapauksessa voisin jonakin päivänä soveltaa kaikkea oppimaani mestariani itseään vastaan ja antaa hänen maistaa kunnolla omaa lääkettään.
Olin matkalla aukion toisella laidalla itseään sukivan siskoni luo, kun joku törmäsi minuun aivan varoittamatta. Koska olin sen verran lujaa tekoa, törmäys ei tehnyt muuta kuin vähän horjautti tasapainoani, mutta jo se riitti saamaan vihani roihahtamaan liekkeihin. Kuka hiirenaivoinen tollo oli kehdannut kävellä minua päin?
“Anteeksi”, naukui harmaa naaras – Lumikkoviiksi, yksi niistä puoliverisistä, hyh – ja peruutti askeleella taaksepäin. Katsoin soturia tuikeasti – hänen pahoittelunsa oli yhtä tyhjän kanssa, aivan kuten mikä tahansa kommentti, joka tuli kuraverisen suusta.
“Siinäkö kaikki?” tiuskaisin takaisin, huiskien hännälläni vimmatusti. “Kävelit törkeästi minua päin, ja “anteeksi” on kaikki, mitä sinun onnistuu piipittää minulle hyvitykseksi?” Astahdin häntä kohti uhkaavasti. “Sinuna olisin hyvin, hyvin varovainen, kenen silmille pompit… Minun isoisäni sattuu nimittäin olemaan koko tämän klaanin arvostetuin kissa, ja hän ei epäröi teloittaa yhtä sinun kaltaistasi epäpuhdasta, mikäli sinusta koituu ongelmia meille oikeille kuolonklaanilaisille.” Sivusilmällä huomasin Taivastassun kävelevän ohitsemme oppilaiden pesälle päin, ja naamalleni levisi häijy virnistys. “Puhumattakaan jälkikasvuistasi… Kerrohan minulle, mitä hyötyä esimerkiksi säälittävästä Taivastassusta on Kuolonklaanille? Raukkaparka säikkyy jopa omaa varjoaan.”
//Lumikko?
