Virtatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Koska arvostin isoisääni niin paljon, nielin närkästyneen vastalauseeni ja jätin asian sikseen. Oloani helpotti hieman se, että näin myös Jääviillon tuskailevan päällikön päätöksen takia. Se oli näky, joka sai minut ehdottomasti paremmalle tuulelle.
Jääviilto lupasi tehdä elämästäni kammottavaa ja kehotti minua lepäämään vielä kun pystyin. Tuhahdin vähättelevästi kollin uhkaukselle – luuliko hän todella, että tuollaiset puheet saivat minut tutisemaan turkissani? Näin mahtavasta suvusta tulevaa kissaa ei noin vain peloteltu. Minä olin syntynyt suuruuksia varten, eikä minun tarvinnut välittää Jääviillon kaltaisista säälittävistä surkimuksista, jotka luulivat olevansa jotenkin erityisiä. Hän oli ehkä kerran onnistunut tiputtamaan minut lammikkoon, mutta toista kertaa ei tulisi, sillä en ollut enää mikään pikkupentu.
”Siinähän lupailet”, vastasin halveksivaan sävyyn kollille; naamalleni oli levinnyt pilkkaa tihkuva hymy. ”Minä puolestani lupaan, että tulen tekemään sinun elämästäsi niin hankalaa, että toivot itse kuolleesi jo pentuna.”
Katsoin soturia hetken hieman haastaen. Sitten vetäydyin kauemmaksi tästä ja käänsin kollille selkäni. Minulla olisi pari päivää aikaa valmistautua tulevaan. Tiesin, ettei Jääviilto missään nimessä aikonut päästää minua helpolla, eikä hän selvästikään pelännyt pelata kovilla panoksilla, joten minun olisi varauduttava kaikkeen.
”Lepää vielä kun voit”, mau’uin Jääviillolle häijysti selkäni yli, ”mestari.”
//Jää?
