Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Meidän molempien pitää päästä parantajan pesälle pikimmiten”, katsoin isääni tiukasti. “Sinäkin olet saanut haavoja. Niiden ei parane antaa tulehtua, tai muuten joudumme yökkimään Hehkuaskelen ummehtuneilta rehuilta haisevassa pesässä useamman päivän.”
Sähkötuho näytti siltä kuin olisi ollut aikeissa ruveta väittämään vastaan, mutta lopulta tämä vain nyökäytti päätään. “Hehkuaskel ja Sumutuuli saavat tarkastaa meidät molemmat.”
Vastaus riitti minulle, ja niinpä me lähdimme tasuttamaan hieman ontuen takaisin leirin suuntaan. Vauhtimme ei ollut mikään päätä huimaava, mutta pääasia oli, että olimme molemmat selvinneet – melkein – ehjin nahoin kotimatkalle.
Isäni aiempi outo levottomuus oli tiessään, ja hän oli palannut varmaksi, tutuksi itsekseen. Se rauhoitti oloani jonkin verran, eikä minusta enää tuntunut siltä, että olin välittömässä hengenvaarassa. Kunhan pääsisimme leiriin, meillä ei olisi mitään hätää.
Leiriaukiolla rähjääntyneet ja veriset turkkimme keräsivät katseita. Sen sijaan, että olisin vetäytynyt kasaan häpeästä, päätin näyttää niin itsevarmalta ja voimakkaalta kuin vain suinkin kykenin tilanteeni huomioon ottaen. Klaanitoverit katselivat parhaillaan kahta hurjaa soturia, jotka olivat häätäneet haukanpirulaisen kahteen pekkaan! Isä ja tytär – järkähtämättömiä kuin kallio.
Saapuessamme parantajan pesälle Sumutuuli oli meitä jo vastassa. Kaiketi tämä oli haistanut verta vuotavat haavamme. Hehkuaskelkin tuli pian luoksemme oppilaansa jäljessä ja pyysi meidät istumaan sairasaukiolle paikkaamista varten.
Hehkuaskel ryhtyi käymään läpi isäni haavoja, kun Sumutuuli rupesi saman tien nuolemaan puhtaaksi kyljissäni olevia haavoja, jotka olivat tulleet haukan kynsistä. Istuin hieman kärsimättömänä paikallani ja annoin parantajaoppilaan hoitaa työnsä loppuun. Hehkuaskel oli valmis isäni kanssa huomattavasti nopeammin, sillä tämän turkkiin ei tarvinnut lätkiä yhtä paljon hämähäkinseittiä kuin minun.
“Olisi parasta, jos jäisit tänne pariksi päiväksi”, Sumutuuli naukui minulle taputeltuaan viimeiset seitit paikalleen. “On tärkeää, ettet liiku liikaa, jotta haavasi ehtivät umpeutua kunnolla ja paranemisprosessi voi kunnolla alkaa.”
Minun olisi tehnyt mieli ruveta nurisemaan, mutta isäni katseen alla tyydyin vain kohtalooni ja nyökkäsin parantajaoppilaalle kiitokseksi
//Sähkö saa jatkaa vielä jos haluaa q:)
