Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Seurasin silmilläni haukan nilkuttavaa lentoa taivaan korkeuksiin. Olimme selvästi onnistuneet haavoittamaan sitä, joten en uskonut sen palaavan kiusaamaan meitä tai muitakaan kuolonklaanilaisia vähään aikaan.
Katseeni siirtyi isääni, kun tämä otti pari askelta suuntaani pahoitellessaan aiempaa lamaantumistaan. Kollin käytös oli kieltämättä ollut outoa; en ollut koskaan nähnyt soturia yhtä pelokkaana ja ahdistuneena kuin haukan hyökätessä. Pennusta asti oli pitänyt isääni hurjana, vaaroja kaihtamattomana taistelijana, mutta äsken näkemäni kissa oli ollut siitä pelkkä varjo vain. Pieni huolenpoikanen nosti päätään sisälläni.
“Olen ihan kunnossa”, vakuutin ja pomppasin jaloilleni demonstroidakseni tätä, mutta sävähdinkin kyljissäni tuntuvaa kipua. Taivutin kaulaani takaruumiini suuntaan ja huomasin kyljestäni puuttuvan karvatukkoja. Haukan kynnet olivat tehneet syviä, verta vuotavia uurteita karvattomiin iholäntteihin. Minun ei tarvinnut kurkistaa toiselle sivulleni tietääkseni, että se oli vähintään yhtä pahan näköinen.
“Ei se mitään, isä”, kiirehdin naukumaan Sähkötuholle, ennen kuin tämä ehtisi vaipua itsesyytöksiin nähtyään haukan tekemät jäljet. “Minun olisi pitänyt olla valppaampi ja kiinnittää enemmän huomiota siihen linnun huutoon.” Normaalisti olisin epäilemättä sysännyt syyn jonkun toisen niskaan, mutta isäni näytti jo nyt niin syylliseltä, etten halunnut ainakaan pahentaa hänen oloaan.
“Oletko sinä kunnossa?” tiedustelin kollilta hieman huolestuneena. Vaikka tämä ei näyttänyt ottaneen fyysistä osumaa, hänen mielentilansa sai turkkini kihisemään kuin siinä olisi ollut muurahaisia.
//Sähköliini? :c
