Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin putsaamassa tassujani aterioinnin jälkeen, kun Jääviilto yllättäen osoitti kuonollaan veljensä Kylmäliekin suuntaan, joka oli juuri astunut aukiolle soturien pesästä. Katsahdin laiskasti savunharmaaseen soturiin ja kuuntelin puolella korvalla seuralaiseni höpinöitä siitä, miten tuo takuulla juonitteli jotakin koko Kuolonklaanin pään menoksi.
Tukahdutin tirskahduksen. Kylmäliekki lukeutui niihin kissoihin, jotka olivat luonnostaan klaanin pohjimmaisina huolimatta puhdasverisyydestään. Kolli oli niin säälittävä surkimus, ettei ollut onnistunut löytämään itselleen edes kumppania, vaikka kuuluikin yksiin klaanin vanhimmista sotureista. Minun oli siis vaikea kuvitella, että tuon taidot olisivat riittäneet minkäänlaiseen juonitteluun.
“Oletko nyt ihan varma?” Vilkaisin Jääviiltoon pilke silmäkulmassa. “Kylmäliekkiä täytyy vahtia kuin pentua, koska hänen mielensä on vielä sillä tasolla, enkä usko, että tuollainen höyhenaivo kykenisi kovin mutkikkaaseen ajatustyöhön. Jos hän juonitteleekin jotakin, mitä niin kamalaa hän muka voisi tehdä, etteikö sitä voisi estää?”
Tiesin, ettei Jääviilto pitänyt siitä, kun häntä tai hänen ajatuksiaan arvosteltiin. Mutta siinä suhteen me olimmekin kovin samanlaisia, sillä en pitänyt minäkään. Suhteemme oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, mutta jotenkin me onnistuimme tulemaan juttuun edes siedettävällä tasolla.
//Jää?
