Järkäletassu
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko |
Järkäletassu katsoi toista, kun Tyrskytassu naukui nopeasti, etteivät he olleet pari. Se kummastutti Järkäletassua, miksi he olivat niin sanoneet, jos se ei ollut totta? Tyrskytassu kertoi, että he olivat vain esittäneet kumppaneita, jotta sulautuisivat Kuolonklaanin kissojen joukkoon paremmin.
”Ai ette ole? Eli sinulla ei ole kumppania? Tai siis, mitäpä se minulle kuuluu”, Järkäletassu räpäytti sinertäviä silmiään ja nyökkäsi vielä. ”Keijukainen runnoo itsensä läpi vaikka mistä. Mutta kaipa häntä voisi määrätietoiseksi kutsua”, Järkäletassu pohdiskeli ja jatkoi tähteiden tonkimista. Tätäkö hän todella söisi lopun ikäänsä? Kollin teki mieli hiirtä tai oikeastaan mitä tahansa, mikä oli vasta saalistettu. Tuoresaalis sai veden hänen kielelleen. Järkäletassu vilkaisi Tyrskytassuun kummastuneena, kun kolli sekoili sanoissa. ”En ole varma, kenties tutkiaksesi itseäsi?” Järkäletassu vastasi toiselle turhankin vakavasti ja pohdiskelevasti.
”Järkäletassu, minä en siis. En minä tarkoittanut, että haluaisin tutustua itseeni”, Tyrskytassu hyrähti toiselle ja kolli luimisti korviaan hämmentyneenä. Hän olisi halunnut kysyä toiselta miksi toinen oli sitten sanonut niin, mutta päätti pysyä hiljaa. ”Pitäisikö meidän sitten tutustua toisiimme?” kollikissa sopersi toiselle hermostuneena, tätä se kaksijalkalan ilma teetti. Pääkoppa tyhjeni ja täyttyi höyhenillä, sekä hermostuksella. Pelkästään Tyrskytassun katse sai Järkäletassun oudoksi ja veteläksi, hän ei tiennyt mistä se johtui.
”Tyrskytassu, öhm. Pitäisikö sinun hankkiutua silmistäsi eroon, kun ne ovat niin häikäisevät- HÄIRITSEVÄT. Häiritsevät. Häiritsevät minua ja keskittymistäni. Niin tekevät ja en tuota, öhm pidä siitä! Että tuota, voisit tehdä asialle jotain. Keksit varmasti”, Järkäletassu mutisi ja peitteli poskilleen nousevaa punaa kulkemalla pää alhaalla. He jatkoivat tähteiden tonkimista ja kollikissa pohti edelleen, voisiko tämä olla hyvä paikka käärmeiden saalistukselle. Hän halusi kokeilla, se olisi mielenkiintoista. Pitäisiköhän hänen lähteä jo tänään pienelle saalistusreissulle? Suuttuisikohan Keijukainen? Pian molemmilla oli suussaan jotain syötävää, Järkäletassu oli löytänyt ruskean, rapisevan paketin joka tuoksui lihalle. He lähtivät tassuttelemaan pimeässä kaksijalkalassa, kolli ei pitänyt tästä. Onneksi kaksijalkojen oudot valot loistivat pimeydessä. Tummaturkkinen yllättyi, kun raidallinen ja punertava kolli naukui vaihtavansa nimensä.
”Minkä aiot valita uudeksi nimeksesi?” erakko kysäisi ja nyökytteli päätään ymmärtäväisesti. Tyrskytassu virnisti asian olevan salaisuus ja Järkäletassu soi toiselle omanlaisensa, oudon hymynsä.
”En minä -tassuksi ajatellut jäädä, vaikka tämä tuntuukin lakien vastaiselta. Tunnet Keijukaisen ja tämän joukkion paremmin, pahastuuko joku jos lähden saalistamaan? Ajattelin lähteä käärmestämään tai ainakin katsomaan löytyisikö jostain käärmeitä”, Järkäletassu kysäisi toiselta ja katsoi yhteisön pesää, joka lähestyi vauhdilla. Tuntui edelleen kummalliselta nukkua pesässä, minkä kaksijalat olivat kyhänneet. Mutta ajan kanssa kolli varmasti tottuisi tähän nukkumisjärjestelyyn kokonaan.
//Tyrskyinen?
// 385 sanaa
