Klaanittomien tarinat
315 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMuru ei tiennyt, mitä sanoa. Kalle oli aivan puskista noin vain todennut, että hän käytännössä haluaisi pentuja Murun kanssa, ja sitten siihen perään vielä apeana myöntänyt, ettei ehkä pystyisi luopumaan omista ruuistaan. Muru arveli kuitenkin, ettei Kalle välttämättä ihan täysin ymmärtänyt, millainen emokissan ja isäkissan välinen suhde…
300 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäJärkäleloikka ei ollut lainkaan yllättynyt Maxin laiskuudesta. Sellainen kolli oli ollut koko tämän ajan, kun he olivat tunteneet toisensa. Kolli antoi itsestään ahkeran ja taidokkaan kissan kuvan, mutta todellisuudessa hänen taitonsa taisivat olla puhumisessa – ei oikeassa elämässä. Järkäleloikka tuhahti. Max edusti juuri sellaista kissatyyppiä, jota paksuturkkinen…
225 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHän paloi. Hän oli palava kissa, puhdistuva maan kaikista pölyistä, suuri lieska, silmissä kimaltava kyynel, huuto, häikäisevä pimeyden rikkova kahmaisu, luomisen voima, ensimmäinen säde maailman kajossa, se mikä valaisi. Se mikä puhdisti. Kun maailma syttyi ensimmäinen päivänä tuleensa, valoonsa, liekkiin jota auringoksikin kutsuttiin, siinä joka tulisi valaisemaan…
315 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHavahduin hereille tuntiessani jonkun liikahtavan vieressäni, aivan turkissani kiinni. Räpäytin silmäni auki ja tajusin harmikseni tuijottavani Maxia, joka oli jossakin välissä luikahtanut viereeni nukkumaan ja kietonut häntänsä omani ympärille. Sähähdin lopen kyllästyneenä kollikissan kunnioituksen puutteeseen henkilökohtaista tilaani kohtaan. “Max! Hinaa takamuksesi muualle siitä!” Läppäisin erakkoa korvalle kynnet…
387 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäJärkäleloikka istuskeli Sepon vierellä ladon katolla. Kolli katseli kuinka kissojen kaksijalat keräilivät puusta punertavia hedelmiä. Seppo ja Ulla olivat kertoneet niiden olevan omenoita. Kuulemma lehtisade oli sadonkorjuuaika. Silloin kaksijalat keräsivät kaiken istuttamansa. Heillä olikin pitänyt kiirettä. Seppo ja Ulla olivat laittaneet heidät auttamaan kaksijalkojaan. Järkäleloikka oli poiminut…
1420 sanaa | 32 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäEdes rankkasade ei pystynyt huuhtomaan pois syntisestä maasta pulppuavaa mönjää, jossa me olimme kahlanneet Aaveen kanssa jo päivätolkulla. Mielessämme oli vain yksi tavoite, joka oli kirkastunut sitä mukaa kun omat epäpuhtautemme olivat alkaneet rönsyillä ympäriinsä – taivas vaati uutta uhria. Olimme jo uhranneet puhtaista puhtaimman sielun, mutta…
218 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäJokin aika vierähti kaksijalanpesässä. En vieläkään ollut keksinyt tietä ulos, mutta ikkunoista vilkuillessa ulkoilma alkoi näyttämään joka hetki vähemmän kutsuvalta. Lehtisade oli saapunut ja ei aikaakaan, kun olisi jo lehtikato. Lehtikadon aikaan en voisi selvitä yksin kaduilla, en millään. Ehkä se antoi minulle luvan jäädä vielä hetkeksi…
491 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Lievää itsetuhoisuutta ”Ehkä se voi auttaa sinua”, Roihu puski kaksijalkani polvea, yrittäen osoittaa minulle kaksijalan luotettavuuden ja turvallisuuden. Silti minun oli vaikea uskoa häntä, sillä kaksijalkanihan oli tuonut Roihun tänne, joten ehkä kaksijalkani yritti käyttää Roihua manipulatiivisesti minun satuttamiseen. Kaikki olisi aina mahdollista. Kaksijalkani käpälä yritti koskea…
317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKiitos Mereten olin päässyt turvaan ja Revontuli oli päässyt paikkaamaan haavani. Kylkiäni kirveli edelleen toisinaan, vaikka hyökkäyksestä oli jo useita päiviä ja lehtisateen alun viileä ulkoilma ei helpottanut parantumista. Veljeni oli jatkuvasti hyysäämässä kaikkia ja varmistamassa, että kukaan ei saanut edes nuhan alkua. Olimme päättäneet mennä näkemällemme…
169 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKaksijalan tulo säikäytti minut. Kiiruhdin mahdollisimman nopeasti piiloon, vaikka olinkin ajatellut suojelevani Tyrniä. En halunnut satuttaa itseäni. Oma henkikultani oli kuitenkin minulle hieman arvokkaampi kuin toisen pesässä asuvan kissan, jota en edes tuntenut kunnolla. Tyrni oli ollut minulle ilkeäkin, joten voisin hyvällä omatunnolla pelastautua ja tarkkailla tilannetta…
