Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Istuskelin odottelemassa Jupiteria, joka oli hetki sitten lähtenyt saalistamaan. Pian hänen palasikin jo orava ja hiiri hampaissaan roikkuen. “Sinulla oli hyvä pyyntionni sitten”, sanoin hymyillen tekopirteästi. Tiesin kollin haluavan minun olevan onnellinen mutta en tiennyt olinko oikeasti. Kaipasin klaaniani niin kovasti, että uupumus matkan jälkeen ja suru klaanitovereideni kaipaamisesta kaiversivat mielessäni. Huomasin kollin huomanneen oikean mielen tilani ja huokaisin tuskaisesti. Jupiter laski oravan ja hiiren paikkaan jossa yleensä säilytimme saaliita. Kujakissayhteisön hajut pitivät meitä kauempana kaksijalkalasta nyt, kun tiesimme heidän ottaneen Pähkinä-nimisen erakon riveihinsä. Olimme leiriytyneet syvemmälle metsään piiloon, koska emme haluneet mukaan siihen todennäköisesti raakalaismaiseen joukkioon. “Haluaisin oikeasti palata klaaniini”, sanoin hieman syyllisesti. “Viihtyisit varmasti!” suostuttelin vielä mutta arvasin sen olevan täysin turhaa, koska ei Jupiter halunnut jättää erakko-elämäämme taakse. Tiesin hänen viihtyvän metsissä kanssani kahden kesken. “Reviirillä on metsää ja nummea.” En uskaltanut niiden sanojen jälkeen todeta enää mitään, ettei sustuttelu menisi yli. Mehän voisimme etsiä klaanit yhdessä. Odotin jännittyneenä mitä kolli vastaisi kysymykseeni. Mutta eihän klaanien löytymistäkään ole vielä lukkoon lyöty, joten voisimmehan me eksyä matkalla ja elää hänen toiveidensa mukaista elämää – mitä minä oikein ajattelen!
//Jupiter?
